Taideaitat - Art Barns

Yhteystiedot - Contact - Kartta - Map

2011-11-16T16:29:00.003+02:00

Vuosittainen kesänäyttely vanhoissa aitoissa Sammatin suvessa heinäkuussa.

Annual Art Exhibition in old outbuildings in July in Sammatti, Finland.

Yhteyshenkilö - Contact:
Pekka Hannula
taideaitat(a)gmail.com

Yhteenveto 2011 näyttelystä

2011-08-04T09:43:00.002+03:00

Tästä linkistä vähän Luovuksissa-blogille kirjoitettuja ajatuksia tämän vuotisesta TaideAitat-kesänäyttelystä. Kannattiko vaiva ja muuttuiko mikään. Vaikuttiko median lamapuhe myyntiin jne...

Näyttelykuvia 2011

2011-07-26T12:21:00.005+03:00

Tässä hieman kuvia tämän vuotisesta näyttelystä "Hulvatonta menoa - kaikki mitä ikinä haluat tietää piirtämisestä". Kehuja on tullut aika paljon näyttelyn sisällöstä ja piirtämisteeman monipuolisesta esittämisestä.

Torniaitassa saa hyvän käsityksen siitä millainen on piirtäjän kokoelämän mittainen tie, miten paljon vuosia kuluu että hyvä piirrustustaito saadaan hankituksi. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes Simo Hannula vaikka lahjoja on ollut. Piirtämismatka alkaa kun Simo aloittaa 14-vuotiaana ABC-piirrustuskoulun ja jatkuu eri koulujen, Taideakatemian ja

itsenäisen taiteilijan uran etsiskelyn ja oman tyylin löytymisen kautta läpi aktiivisten työskentelyvuosien eläkkeelle asti. Vaikka taipumuksia on ja motivaatiokin on ollut piirtämisen oppimiseen kova, niin noin seitsämän vuotta menee että piirtämistaito on erittäin hyvällä tasolla. Ja näin tietysti opettajien valvonnassa. Jos vastaavan taidon hankkii itsekseen koulujen ja ammattimaisen opetuksen ulkopuolella niin sanoisin että asioiden omaksumiseen menee useita vuosia kauemmin.
Ja sitten kun taito on kovalla työllä hankittu, on se "unohdettava", jätettävä taka-alalle ja yritettävä löytää itsensänäköinen omintakeinen tekemisen meininki. Tämä ei aina ole kovin helppoa ja eriasteinen etsiminen voi jatkuu usein läpi elämän.

Kerrosaitassa teemaa syvennetään kurkistamalla "kulisseihin", Pekka Hannulan ideoihin, luonnoksiin ja erilaisiin ajatuksiin joita löytyy teosten taustalta. Yleensä näyttelyissä on esillä vain lopputuotos, ei sitä kehityskaarta mikä on johtanut kyseiseen ratkaisuun.

Kaluaitassa piirtämistä lähestytään kokonaan toisesta suunnasta. "Näköisyys" ja perinteinen piirtämistaito unohdetaan ja piirtämisetä tulee meditaatiota, jumppaa ja henkinen harjoite. Ekspandismiksi nimetty ajatus on herättänyt paljon mielenkiintoa näytelyvieraiden keskuudessa ja erityisesti aiheeseen liittyvästä piirrosjumpasta on kyselty usein.

Pienessä piikain aitassa on esillä Simo Hannulan Exlibriksiä, joista useat ovat tulleet palkituiksi eri foorumeilla koti- ja ulkomailla.

Kelloaitasta on tehty "kauppa-aitta" josta teoksia on voinut ostaa heti mukaan koko näyttelyn ajan.

Puolivälin virstan pylväs

2011-07-17T13:14:00.004+03:00

Näyttely on nyt puolivälissä. Tähän asti kävijöitä on ollut suunnilleen samanverran kuin viime vuonna. Tänä vuonna kävijät tuntuvat olevan liikkeellä vähän miten sattuu. Viimeksi vilkkaimmat päivät sattuivat aina viikonvaihteeseen. Nyt sunnuntai saattaa olla todella hiljainen, mutta jonkin hiljaiseksi ennalta oletettu manaantai/tiistai lähes ruuhkainen. Ainakaan vielä en hahmota mitään logiikkaa ihmisten liikkeissä.

Kovasti näyttely on saanut kehuja. Antia on pidetty hyvänä, jopa poikkeuksellisen hyvänä, mikä on lämmittänyt mieltä. Aikaa on kaksi viikkoa jäljellä, joten vielä ei ole tarkempien yhteen vetojen aika. Oheinen kuva on kelloaitasta, josta on tehty "kauppa-aitta". Ajatuksena on että tästä aitasta voi ostaa teoksia heti mukaan. Osa ohikulkijoista osuu näyttelyn "sattumalta" ja tällöin on hyvä jos teosen saa halutessaan samantien kainaloonsa.

Valeangervo ja muuta mielenkiintoista

2011-07-06T12:04:00.004+03:00

Aittojen läheisyydessä päätalon seinän vierustalla kasvaa isolehtinen kasvi, josta kysellään lähes päivittäin. Kyseessä on Rodgersia aesculifolia eli valeangervo. Kukinto on vaalea/valkoinen, vähän smaan tapaan kuin angervolla, siitä ilmeisesti nimi.

Lähiseudulla on muitakin mielenkiintoisia tapahtumia, joten kyhäsin vanhasta ovesta ilmoitustaulun parkkialueen reunaan sekalaisia ilmoituksia varten. Pientä kehitystä siis näyttelyn käytäntöihin.

Keitähän tänään tulee?

2011-07-04T13:06:00.002+03:00

Tässä näyttelyä valvoessa tekee väkisinkin havaintoja ihmisistä ja muutenkin miettii elämää. Kulkijoita on monenlaista. On paikkakuntalaisia, vakiovieraita, mökkiläisiä ja heidän kesävieraitaan. On sattumalta paikalle "osuneita", jotka viettävät lomapäivää menopelillä seikkaillen ja samalla katsoen mitä herkkuja kulkureitille osuu.

Eilen näyttelyssä piipahti pariskunta, niin että kuljettajana toiminut mies jäi autoon nukkumaan happaman näköisenä. Taide ei kuulemma kiinnosta, niinpä vaimo kiertää näyttelyä innoissaan ja samalla harmissaan kun ei voi jakaa kokemustaan miehensä kanssa. Vastaavia tapauksia kävi myös viime vuonna, jopa useampia. Tämä taas panee miettimään parisuhdetta ja sitä kuinka pienillä asioilla voisi lisätä kumppaninsa onnellisuutta, vain olemalla toisen rinnalla (puolin ja toisin) vaikka kyseinen asia ei yhtään kiinnostaisi. Luulisi sentään että toimiva parisuhde kiinnostaisi.

Viimevuonna näyttelyssä kävi vieras, tyyppiä "isäntämies", joka astui puolittain ensimmäiseen aittaan, työnsi päänsä sisään seuraavaan, kurkisti kolmanteen, katsoi neljännen ovea ja tähyili viidennen suuntaan. Pyörähteli pihalla pari kertaa ja lähtiessään tokaisi: "Olipas todella mielenkiintoista!" Tuleekohan ukko myös tänä vuonna. Olisi mielenkiintoista kuulla miten hän kiteyttäisi tämän vuotisen näyttelyn.

Keitähän tänään tulee? Sää ainakin on hyvä. On sopivan viileän lämmintä pilvipoutaa kesänäyttelyille.

Aamulla kaikki on toisin

2011-07-02T10:28:00.002+03:00

Tässä hieman eilisten avajaisten jälkeisiä tunnelmia Luovuksissa-blogilta: Aamulla kaikki on toisin

Juttu Länsi-Uusimaa lehdessä

2011-07-01T09:27:00.003+03:00

Tässä aamun Länsi-Uusimaassa ollut juttu tämän vuotisesta näyttelystä. Julkaisivat sen heti seuraavana päivänä kun kävivät paikalla.

Viime hetket ennen avajaisia

2011-07-01T09:17:00.002+03:00

Eilinen oli melkoista haipakkaa koko päivä. Aamulla viimeistelin ripustuksen. Laitoin numerolaput ja kirjoitin teoslistoja. Sitten paikalle saapui nokikolari ja tikaskärry jonka avulla oli helpompi irrottaa piipun hattu ja poistaa saunahormin tukkinut tiili.
Samoihin aikoihin saapui paikallislehden toimittaja jolle esittelin näyttelyn ja vastailin kysymyksiin. Välillä livahdin haastattelusta hormin tilannetta arvioimaan ja päästämään nokikolari ja tikakärrymies matkoihinsa. Sitten haastattelu loppuun ja teoslistat valmiiksi.

Hyppäys auton rattiin ja pari "kauppa-aittaan" myöhemmin tulevaa työtä kainaloon ja suunta kohti Lohjalla olevaa lähintä kehystäjää. Muutama pysähdys matkalla, julisteiden kiinnittämistä. Nopea visiitti kehystäjällä ja ajo espooseen jossa vähän valokopioita ja vaimo kyytiin avajaisia emännöimään.Takaisin Sammattiin ja käynti kaupassa puuttuvia avajaistarvikkeita hakemaan.

Sitten aittojen viimeistelyä. Vieraskirja ja cv:t esille. Piirrosohjeiden teko ja piirrosvälineiden esillelaitto yhteen aittaan. Väliin nurmikonleikkuuta, vähän haravointia ja kitkemistä. Ilmoitustaulun tekeminen muiden tapahtumien julisteille. Uuden kyltin tukirakenteiden tekeminen päätien varteen sekä kylttien paikoilleen asentaminen ja muuta pientä säätämistä.
Lämmitin saunan puoli kahdeltatoista ja sänkyyn kömmin joskus yhden jälkeen. Onneksi tytär ilmestyi avuksi täksi päiväksi. Homma lähtee käyntiin puolelta päivin ja avajaiset ovat päivän päätteeksi kuudelta. Ilmeisesti se on niin kun jotain synnytetään, niin loppu hetkillä on armoton rutistus ja ähky.

Nyt aamulla kello on puoli kymmenen ja näyttely avautuu kahdeltatoista. Avajaiset ovat sitten näyttelypäivän jälkeen illalla. Kiireinen päivä varmaan tästäkin.

TaideAitat 2011 -lehdistötiedote

2011-06-27T20:08:00.002+03:00

Hulvatonta menoa - Kaikki mitä ikinä haluat tietää piirtämisestä

Vanhoissa aitoissa pidettävä kesänäyttely on jälleen avoinna Lohjan Sammatissa heinäkuussa. Taidegraafikot Simo ja Pekka Hannula esittelevät taiteen teon keskeisen perusasian, piirtämisen.

Näyttelyssä saa hyvän käsityksen siitä miten piirustustaito hankitaan. Esillä on harvinaista ABC-Piirustuskoulun kurssimateriaaliin perustuvaa aineistoa. ABC-Piirustuskoulu järjesti vuodesta 1937 aina 70-luvun taitteeseen kunnianhimoisia kirjekursseja, jotka toimivat monen maamme eturivin taiteilijan ensimmäisenä opinahjona. Kun Simo Hannula aloitti kirjekoulunsa vuonna 1946, niin koulun johtavana opettajana toimi Unto Pusa. Tehtävät olivat vaativia ja kurssimateriaali tähtäsi hyvän piirustustaidon oppimiseen. Koulun tunnuslauseena oli "ken osaa kirjoittaa, oppii myös piirtämään".

Näyttelyssä lähestytään piirtämistä myös toisesta suunnasta. Ekspandismissa piirtäminen unohdetaan perinteisessä mielessä. Piirtämisen käsitteet kuten aihe, hahmottelu ja sommittelu sivuutetaan ja piirtämisestä tulee henkinen harjoitus, meditaatiohetki tai aivojumppaa. Yksinkertaisiin merkkeihin ja yksityiskohtiin keskittymällä tavoitellaan rauhoittumista, kaiken muun unohtamista. Kyseessä on hapuilu jonnekin piirtämisen - ja ehkä myös taiteen tekemisen - alkutilaa kohti, aikaan kauan ennen piirustuksenopettajia ja taidekäsityksiä. Jonnekin sinne milloin raapustettiin ensimmäiset merkit nuotiolla hiiltyneellä puun palalla.

Mieleenpainuvan taide-elämyksen tarjoavat taidegraafikot Simo ja Pekka Hannula. Esillä myös taidegrafiikaa ja kollaaseja sekä suomen kautta aikojen eniten palkitut Ex Librikset.

Viisi päivää avajaisiin

2011-06-26T20:18:00.007+03:00

Enää viisi päivää avajaisiin ja kaikenlaiset asiat vievät aikaa. Tänään vaihdoin spotteihin uusia lamppuja palaneiden tilalle. Yhden aitan ovea piti säätää, jotta lukko napsahtaa asiallisesti koloonsa. Kaivoin ylös muutaman pienen juurakon, kun kyllästyttää perata vesoja joka vuosi aina samasta kannosta torniaitan edestä. Muutamalle valkoiselle ikkuna- ja kulmalaudalle oli roiskunut punamultaa, mikä piti poistaa.

Aloitin myös ripustamisen. Tavoite on että tiistaina - keskiiikkona teokset olisivat suurin piirtein paikoillaan, jos vaikka kävisi niin onnellisesti että jokin lehti haluaisi tehdä jutun näyttelystä. Torstai menee teoslistojen naputtelussa ja pienten yksityiskohtien säätämisessä ja avajaisten valmisteluissa. Ihan hyvältä kaikki näyttää tässä vaiheessa. Homma ei ole ollut aivan samankaltainen puristus kuin viime vuonna kun näyttelyn järjestely alkoi ryteikön raivauksella. Toki moottorisahaa on tarvittu myös tänä vuonna ja varmaan jatkossakin, kun paikka sijaitsee sen verran villin luonnon keskellä.

Se tehtävä mihin aika ei oikein meinaa riittää on julisteiden levittäminen vähän etäämmälle. Tähän touhuun menee yllättävän pajon aikaa. Tuttuihin paikkoihin voi levittää julisteita kauppareissujen tai muun asioiden hoitamisen ohessa, mutta sitten kun lähtee hieman laajentamaan jakelua, niin silloin on vartavasten ajettava jonnekin tietylle alueelle etsimään sopivia paikkoja julistelle. Eilinen ilta hujahti Karjalohjan suunnalla. Onneksi Kristiina oli kuskina, mikä hieman nopeutti pomppimistani tolpilla ja ilmoitustauluilla. Jos julisteiden levittämisen tekisi oikein kunnolla, niin tähän pitäisi varata vähintään kolme täyttä työpäivää. Nyt en tallaiseen suoritukseen kykene, joten julisteiden kiinnittelyä riittää vielä pitkälle heinäkuun puolelle.

Nurmikkoa en ehtinyt kunnostaa. Multakuorman tilaan vasta elokuussa, kun näyttely on ohi. Onneksi paikkapaikoin apila kukkii ihan hyvin.

Luvassa laadukas kesänäyttely

2011-06-23T22:18:00.005+03:00

Kyllä keskikesä on valoisa. Vaikka tänään on ollut synkkä ja sateinen päivä, niin silti on ulkona näinkin valoisaa klo 22.08. Otin kuvan sateen tauottua samalla kun päästin Topin ulos tarpeilleen.

Onneksi aamupäivällä ei satanut. Sain vetäistyä viimeiset punamullat aitan takaseinään ja ehdin siivoamaan ison torni aitan sahan puruista ja rakennus pölystä jota sinne oli jäänyt alahirsien uusimisen jäljiltä. Muuten päivä onkin mennyt sisällä ABC-piirustuskoulun aineistoa lajitellessa. Tätä materiaalia on varsin runsaasti, käytännössä isän jäljiltä on säilynyt lähes koko oppimateriaali kaikkine tehtävineen. Käytän ripustuksessa siistejä muovitaskuja joiden avulla on mahdollista laittaa aineisto mahdollisimman monipuolisesti esille ja myös edulliseen hintaan. Muu ei ole mahdollista kun kaikki tehdään omatoimisena talkootyönä ja ilman minkään valtakunnan apurahoja.

Täytyy myöntää että ABC-piirustuskoulun 12 osainen ja pari vuotinen kurssi on varsin kunnian himoisesti toteutettu ja opettajat ovat tosissaan paneutuneet oppilaiden suorituksiin. Väliin on punakynä viuhunut, mutta myös kehuja on jaettu kun siihen on ollut aihetta.

Käytännön ripustamisen aloitan varmaan jo lähipäivinä. Näyttelystä tulee kokonaisuudessa varsin laaja. ABC-aineisto on vain yksi osa isommasta piirtämistä käsittelevästä kokonaisuudesta. Vaikka itse sanon niin tulossa on varsin tasokas näyttely, jossa on paljon nähtävää, kuin laajoissa museonäyttelyissä konsanaan.

Kymmenen päivää avajaisiin

2011-06-20T22:37:00.006+03:00

Niin se vaan on että kaikista "hyvissä ajoissa aloittamisista" huolimatta kiire tulee tänäkin vuonna. Torniaitan katon laitto viivästyi ensin timpurin takia ja sitten lisää viime viikkoisten sateiden takia. Viime perjantaina tilanne oli tämä.

Onneksi tänään ei satanut ja homma saatiin vietyä päätökseen. Illan siivoilin sotkuja ja kuuntelin hyttysten ininää. Noita pieniä veren imijöitä tuntuu olevan nyt liikenteessä poikkeuksellisen runsaasti. Toivottavasti häviävät heinäkuun myötä.

Huomenna on laitettava liikettä nivusiin ja sipaistava punamultaa Torniaitan pintaan. Samantien voisi vetää keittomaalia useamman kerroksen niin ettei aitoille tarvitse tehdä muutamaan vuoteen yhtään mitään, ainakaan ulkopuolelta. Torniaitan sisus pitäisi maalata, kun tänä vuonna taidan vain paikkamaalailla sieltä missä on eniten tarvetta. Muuten aitat ovat nyt kaikin puolin kunnossa.

Ajatus on että jo juhannuksen tienoilla voisin aloittaa ripustuksen. Tähän touhuun varaan ainakin viikon sillä isän vanha ABC-piirrustus kouluun liittyvä materiaali on hieman haasteellista laittaa esille, kun emme halua ottaa isoja kehystys kuluja. Joten kaikenlaista lasilaatikon nikkarointia piisaa varmasti aivan avajaisiin asti. Tai sitten materiaalista syntyy jonkin sortin installaatio torniaitan korkeaan tilaan.

Juliste 2011

2011-05-24T13:57:00.003+03:00

Tämän vuotisen näyttelyn teema on piirtäminen, kuten julisteestakin käy hyvin ilmi. Julisteiden levittäminen Länsi-uudenmaan alueelle/lähitienoolle täytyy tänä vuonna aloittaa hieman aikaisemmin. Eli käytännössä pitää julisteita aina mukana autossa ja kiinnitellä niitä pikkuhiljaa sopiville paikoille. Jos homman jättää aivan viime tippaan niin silloin tulee varmasti kiire ja homma menee yhdeksi ajeluksi.

Kylttilupien kanssa oli hieman ongelmaa. Kun näyttely kestää kuukauden niin kovin laajamittaiseen opastukseen Ely-keskus ei anna lupaa. Ainoastaan lähikyltit, 1km, 500m +kääntyminen, sallitaan joten myös tästä syystä julisteiden levittämiseen on syytä kiinnittää huomiota.

Kahdeksan viikkoa avajaisiin

2011-05-06T14:13:00.004+03:00

Nyt näyttelyn valmistelut ovat lähteneet todenteolla käyntiin. Aikaa on melko tarkkaan kahdeksan viikkoa ja taas on aika paljon tehtävää. Pihan siivousta jatketaan siitä mihin viime vuonna jäätiin. Viikon vanhassa kuvassa on menossa kerrosaitan taakse ja aittojen alle kertyneiden pöniköiden ja muun roinan siivousta.

Viereisen torniaitan uusitut alahirret paistavat vielä vaaleina. Autossa minulla on pala vanhaa hirttä värimallina maalikauppiasta varten. Yritän löytää saman sävyistä punamultaa näihin aittoihin, vaikka aitat tulee maalattua jokapuolelta. Silmä on tottunut vanhaan sävyyn, joten siitä lähdetään. Torniaitan katto pitäisi myös laittaa kuntoon vuotaneesta kohdasta ennen näyttelyä.

Lähtötilanne tämänvuotiseen näyttelyyn on selvästi parempi kuin viime vuonna, jolloin kaikki alkoi sahan kanssa ryteikköä perkaamalla ja kaikenlaista rempallaan ollutta ojentaessa. Nyt pihatöiden kanssa pääseen huomattavasti helpommalla, vaikka multakuorman levitystä yms. nurmikon laittoa on ohjelmassa ihan yllinkyllin.

Pientä lisähommaa ja mylläkkää tulee kesän aikana, myös siitä kun talo liitetään kunnalliseen vesijohtoverkkoon. Mutta onneksi tämä touhu tapahtuu talon toisella puolella, eikä lainkaan aittojen lähellä. Joten näyttely rauha on tältä osin turvattu.

Sellainen kutina on jo tässä vaiheessa että tämän vuotisesta tulee parempi näyttely kuin viime vuotisesta, kun asioita on jo kertaalleen harjoiteltu.

TaideAitat 2011 tulee

2011-04-04T14:54:00.002+03:00

Näyttelyn asiat etenevät pikkuhiljaa. Tässä tuore mainos tai esitteen tapainen...

Katse kohti kesää 2011

2011-03-18T15:13:00.004+02:00

Tästä se sitten lähtee. Heinäkuun alkuun on enää 15 viikkoa ja valmistelut on syytä laittaa pikkuhiljaa käyntiin. Ensin lehdistötiedotetta ja tienvarsikylttien lupa-asiat vireille. Aurinko paistaa ja hiihtokelit ovat parhaimmillaan, mutta kohta on näyttelykesä taas vauhdissa. Tänä vuonna teen, tai yritän tehdä kaiken ajoissa, ettei tule kiire missään asiassa...

Talvikuvia

2011-01-08T15:07:00.004+02:00

Tässä muutamia talvikuvia piha-alueesta ja aitoista. On jo tammikuu ja kohta puolin on aika aloittaa ensi kesän näyttelyn rakentelu. Tällä kertaa aikaa on hyvin ja niin kiire ei tule kuin viimevuonna. Näyttää siltä että teemme näyttelyn vielä tänäkin vuonna isän kanssa kahdestaan. Isän tuotanto on varsin laaja ja häneltä löytyy aika paljon sellaista mielenkiintoista mitä ei ole ollut koskaan esillä.

Teemaa emme ole vielä päättäneet mutta saattaa olla että liikumme aivan perusasioiden ympärillä kuten piirtämisessä, piirtämistaidossa ja sen harjoittelussa. Valmiin taidegrafiikan teoksen taustalta löytyy usein varsin paljon raakaa piirtämistyötä ja kynän kanssa puurtamista. Tätä harvemmin esitellään näyttelyissä, joitain harvoja museonäyttelyitä lukuunottamatta, siksi ajattelimme että tavallisen näyttelyvieraan kannalta voisi olla kiinnostavaa päästä kurkistamaan kaikkeen siihen mitä taiteen taustalta löytyy...

Aitan kengitys

2010-11-16T08:56:00.003+02:00

Torniaitan kengitys alkaa olla valmis. Homma olikin selvästi hankalampi mitä alussa näytti. Onneksi työ on nyt takana. Kirvesmiehellä oli tämän kanssa ihan mukavasti päänvaivaa. Vanhat kulmalaudat saavat toistaiseksi jäädä paikalleen vaikka tässä takakulmassa lauta jääkin hieman vajaaksi. Kattohuopa pitäisi vielä uusia, mutta se työ saa odottaa kevääseen ja talven yli mennään paikkausten turvin.

Syysaskareita

2010-09-17T16:49:00.005+03:00

Tässä tässä muutama kuva meneillään olevista kunnostuksista. Kerrosaitan katto oli niin huonossa kunnossa ettei muu auta kuin laittaa se kokonaan uusiksi. Kunnostuksen ajakohdan kanssa oli pientä sovittelua kirvesmiehen aikatauluihin ja sadepäiviin, mutta onneksi työ on nyt hyvässä vauhdissa. Yläkerta ei ollut tämän kesän näyttelyssä avoinna, joten näyttelytila kasvaa ensikesäksi. Toinen vaihtoehto on laittaa yläkertaan kesävieraille aittakortteeri.

Pari alahirttä menee myös uusiksi. Pienessä kuvassa on torniaitan takanurkka, joka on painunut liikaa. Vasat kiinnittyvät vaihdettavaan hirteen, joten lattia pitää purkaa. Ei taida homma muutoin onnistua. Yllättävän paljon hommaa muutaman hirrentakia. Katollekin täytyy tehdä vielä jotain, vähintään pientä paikkausta. Painuneen kulman takia huovat ovat menneet hieman ruttuun ja katto ei ole täysin vesitiivis.

Kerrosaitan lipan alla löytyy aitan rakennusvuosi 1885, eli ihan mukavan ikäinen rakennus.

Loppumietteitä näyttelystä

2010-08-03T09:41:00.004+03:00

Näyttely on ohi ja takki tyhjä. Rutistus TaideAittojen kanssa oli aikamoinen. En aiemmin ole aloittanut näyttelyn rakentamista raivaussahan kanssa ja laajamittaisella rikkaruohojen perkauksella.

Rutistuksen kiihkeyttä lisäsi hieman se että ajatus näyttelyn pitämisestä kypsyi vasta vappuna ja homma piti hoitaa avajaiskuntoon vajaassa kahdessa kuukaudessa. Aiemmin kirjoitin luovuksissa blogilla kaikesta siitä mitä nuo viikot pitivät sisällään.

Kuvittelin että avajaisten jälkeen kiire lakkaa ja näyttelyn pyörittäminen sujuu mukavasti jonkin asteisissa lomafiiliksissä. Mutta erehdyin. Näyttelyn valvonta muuttui pikkuhiljaa päivien edetessä työksi, jossa vieraiden kanssa seurustellaan, vastaillaan kysymyksiin, hierotaan kauppaa ja keskustellaan teoksista tai aitoista tai puhellaan jostain muusta, vaikkapa kissoista - isältä kun oli esillä huumorilla höystettyjä kissa-aiheita. Muita suosikki teemoja olivat hirsirakentaminen, sammattilaisuus - kesämökkiläisyys, huh-helle, valeangervot, punamulta, ampiaiset, hävyttömät kuvat, paikan ja aittojen historia, opasteet ja tiehallinto, vesilinjan rakentaminen, sakokaivot, jalkapallo jne. jne.

Kaikenkaikkiaan vieraita kävi aitoilla melko tarkkaan 600, mikä tarkoittaa keskimäärin hieman alle 20 vierasta päivässä. Välillä vieraita tuli tasaisesti pitkin päivää, mutta usein myös ryppäinä, niin että ensimmäisen aallon mentyä oli useita tunteja tyyntä ennen kuin seuraavat autot kaartoivat pihaan. Myös päivien välillä oli suuria eroja. Viikonloppujen parhaina päivinä liikuttiin yli 40 vieraassa, kun taas arjen hiljaisimpina päivinä paikalla piipahti vain kourallinen ihmisiä.

Viikot olivat myös erilaisia. Alun jälkeen hieman hiljeni ja sitten loppua kohti alkoi tahti taas kiihtyä. Pohjanoteeraus oli viikko jolloin tiehallinto takavarikoi opasteet kun niillä ei heidän mielestään ollut lupia. Eräänä arkipäivänä ihmettelin kun ketään ei tullut. Tuona päivänä oli todella turhauttavaa istua passissa kahvipannun kanssa ja odottaa. Mitään muutakaan ei oikein osaa tehdä, kun on oltava valmiina mahdollisia vieraita varten. Onneksi sain lupa-asiat kuntoon pikavauhtia ennen viimeistä viikkoa. Opasteiden takia menetimme ehkä 40-70 kävijää, mutta tätä on jälkikäteen aika vaikea arvioida.

Mitä jäi käteen? Kun kaikki tehtiin omin voimin ja läheisten avulla, niin pientä palkkaa kaikesta vaivasta kyllä tuli kesäkuukausille, mutta "lomarahat" jäivät uupumaan. Taiteilija taitaa toivoa aina näyttelystä enemmän kuin on mahdollista. Luulen että myynti on tämän kaltaisissa kesänäyttelyissä kytköksissä kävijämääriin. Mitä vilkkaampaa, sitä enemmän on myyntiä ja päin vastoin. Eli jos ensi vuonna tavoittelee "lomarahoja", niin pitää satsata keinoihin miten saada enemmän vieraita paikalle.

Kokemuksena koko ruljanssin pyörittäminen oli hyvä. Näkökulmaa tuli galleristi työhön ja ehkä jatkossa suhtaudun hieman ymmärtäväisemmin korkeisiin prosentteihin, mutta galleriavuokria kohtaan kriittisyyteni kasvoi. Kun kaikki on myynnistä kiinni, niin silloin jokaisesta vieraasta tulee tärkeä. Ei voi hetkeäkään antaa näyttelyn vain pyöriä omalla painollaan, kun selusta ei ole taiteilijan rahapussista maksetulla vuokralla turvattu. On pakko myydä ja sitähän myyntinäyttelyä pitävä taiteilija galleristilta nimenomaan odottaa.

Lisäksi kohtaamiset opettivat ja antoivat uutta näkökulmaa omaan taiteeseen. Oli mielenkiintoista kuulla miten hyvin eri tavoin ihmiset kokevat jonkin teoksen. Se mitä itse olen ajatellut työtä tehdessäni katoaa, teokset alkavat elää omaa elämäänsä katsojien mielissä. Taiteilijan totuus hävijää. Tilalle astuu jokaisen katsojan yksilöllinen tulkinta. Taiteilija taitaa lopulta olla vain kätilö. Teokset elävät oman elämänsä.

Kelloaitan kuvia

2010-07-28T14:13:00.005+03:00

Kelloaitan sisällä Simo Hannulan teoksia. Kun työt ovat pienikokoisia, niin jo yksistään tähän aittaan niitä on ripustettu yhteensä 59 kpl. Valo aittaan tulee kattoikkunan kautta.

Kuuma päivä. Kun on varjossa +33°C niin lämpötila sisällä aitoissa nousee myös jonkin verran. Hirret pitävät tilat viileinä yön jäljiltä jonkun aikaa mutta näissä lämpötiloissa iltapäivän edetessä lämpö nousee aitoissakin yli kolmenkymmenen.

Kerrosaitan sisältä

2010-07-27T15:30:00.003+03:00

Kerrosaitan näyttelytilassa on taulujen lisäksi tällainen sohva. Aitta on sen verran hämärä että kattoon on laitettu spotit valoa antamaan.

Torniaitassa Pekka Hannulan kollaaseja

2010-07-27T15:18:00.004+03:00

Näyttelyn eniten kommentoitu teos löytyy Torniaitasta. Pitkulainen elämän kokonaiskuva "Henkäys" on poikinut lähes päivittäistä palautetta. Elämä on lyhyt ja nopeasti ohi hujahtava.

Torniaitan valo tulee katolle rakennetun valotornin kautta. Valo siivilöityy ylhäältä ja luo tilaan omansalaisen tunnelman. Näyttelytilan teokset ovat kaikki Pekka Hannulan kollaaseja parin viime vuoden ajalta.

Simo Hannulan teoksia aitassa

2010-07-27T15:07:00.006+03:00

Tässä näkymää Simo Hannulan teosten aitasta. Yllättävän hyvin töitä mahtuu esille näin pieneen, 3x3m tilaan.

Tässä lisää Simo Hannulan teoksia toiselta vasemman puoleiselta seinältä. Grafiikkaa ja pari esinekoostetta. Näyttelytilana tällainen hirsiseinäinen aitta on ihan hyvä ja neliömuotoinen tilakin on toimiva.

Viimeinen viikko

2010-07-27T14:57:00.003+03:00

Näyttelyn viimeinen viikko on menossa. Enää kuusi päivää ja homma on paketissa tältä vuodelta. Pientä kisaväsymystä havaittavissa, mutta ei auta muu kuin puristaa kunnon loppukiri.

Vielä siis ehtii. Näyttely on avoinna ensi sunnuntaihin klo 18.00. Tervetuloa.

Murphyn laki

2010-07-12T13:33:00.002+03:00

"Jos on mahdollista tehdä jokin asia useammalla eri tavalla ja yksi näistä tavoista johtaa onnettomuuteen, niin ennen pitkää joku tekee asian juuri sillä tavalla".
(Edward A. Murphy)

Eilen tuli mieleeni tämä ns. Murphyn laki joka tarkoittaa arkisemmin sitä että jos jokin asia voi ylipäätään mennä pieleen niin ennemmin tai myöhemmin se myös menee pieleen. Kaivon pumppuongelmat osuivat juuri "vuosisadan" helleaallon keskelle ja vedentulo lakkaa nyt kun vedelle on enemmän kuin käyttöä. Tämä jos mikä on Murphyn lakia "parhaimmillaan".

Helle sotkee muutenkin asioita. Kun elohopea kiipii yli kolmenkymmenen niin vieraiden määrä selvästi vähenee näyttelyssä. Ihmiset vetäytyvät varjoihin vilvoittelemaan, vähän samaan tapaan kuin Topi joka on löytänyt eteisen lattialta kellarin oven nurkasta vilpoisen paikan eikä näytä elettäkään että lähtisi tänään myyräjahtiin. Itselläkin on sellainen olo, josko laittaisi johonkin viileän pötköttelypaikan josta tähyilisi päiväunien seasta aitoilla piipahtelevia helteestä piittaamattomia.

Murphyn laki näyttää toimivan tänään jämptisti, kuten luonnonlait konsanaan. Juuri kun ajattelen että eipä taida ketään tulla vähään aikaan ja menen lorottelemaan lähipuskan juurelle, niin heti kaartaa autollinen ihmisiä pihaan ja yllättää minut itse teosta lantoituspuuhista.

No, tervetuloa näyttelyyn.

Toinen lehtiartikkeli

2010-07-06T11:34:00.001+03:00

Tässä Turun Sanomissa kesäkuun 30 päivä ollut juttu "Elämän tarkoitus on rakkaus".

Kaizen

2010-07-05T11:56:00.005+03:00

Japanilainen termi kaizen tarkoittaa pienin päättäväisin askelin tapahtuvaa asioiden parantelua, jatkuvaa säätämistä ja paremman toimivuuden, kokonaisuuden etsimistä.

Termi tuli mieleeni kun eilen pari näyttelyvieraiden seuruetta selvästi hapuili portin luonna pihamaalle tuloa. Tänään sitten tein uuden nuolella varustelun kyltin kertomaan empijöille että paikka on oikea. Vaikka muut opasteet tienvarsilla ovat saaneet kehuja, niin kyllä kaizenille löytyy käyttöä myös. Ainakin paria-kolmea isompaa kylttiä tarvitaan, mutta tänä vuonna en halua ottaa näitä lisäkuluja kun kaikenlaisiin korjauksiin hujahti rahaa jo ihan riittämiin. Jääköön siis kaizen tältä osin ensi kesään.

Toinen parannusta tarvitseva seikka on jonkinlainen kahvila. Nyt tarjoillaan hellejanoisille vieraille lähinnä vain juotavaa, mutta tätä voisi varmaan vielä hieman kehittää jatkossa viihtyisämpään suuntaan. Pitää varmaan tehdä jotain kaizenia tälle asialle pikapuolin.

Kesänäyttelyt kilpasilla

2010-07-03T10:56:00.006+03:00

Aamun Helsingin Sanomissa on iso kokosivun juttu siitä kuinka Pyhäniemi palaa Taidekartanoksi seitsämän vuoden tauon jälkeen. Kun myös TaideAitat palaa samoin 12 vuoden paussiltaan, niin mieleeni nousee muutama vertaileva ajatus.

Kun pankkiiri ryhtyy mesenaatiksi - mikä muuten olisi suositeltavaa pankkiireille laajemminkin, niin budjetti kipuaa heti "satoihin tuhansiin". Katetta siis löytyy toiminnanjohtajan, taiteellisen johtajan ja kuvataidekuraattorin visioille.

TaideAittojen budjetti ei ole jätti, vain "muutamia tuhansia". Paikalla häärii iänrasittaman ja taidekentän taisteluissa rispaantuneen taiteilijaveteraanin ja jäykkäselkäisen taidegraafikon lisäksi vaimo, lapset, koirat ja hiiret sekä taustalla tahtia kukkuva käki. Kaikki tehdään itse kutsut, julisteet, tiedottaminen, nettimeininki ja ulkohuussin kunnostaminen. Ei löydy paikalta koroketta sinfoniaorkesterille, eikä avajaisia kilistelty saketeissa Ascot hengessä näyttävien hattujen kera.

Hyvähän se on että mesenaatteja ilmaantuu. Pyhäniemi ei varmasti kilpaile Sammatin TaideAittojen kanssa, vaan Salmelan Taidekesän. Suomen taidemarkkinat ovat aika pienet ja nähtäväksi jää löytyykö kahdelle samankaltaiselle tilaa taideyleisön sydämmissä ja lomakalenterissa.

Pyhäniemi odottaa 10 000 kävijää jotta he pääsevät budjettitavoitteisiinsa eli plus-miinus nolla tilanteeseen. Aittoja kävi tutkimassa eilen pari-kolmekymmentä henkeä. Tästä huolimatta ensimmäisinä päivinä on ollut myyntiä jo sen verran että tässä voi ihan hyvin tarjota kahvia tutummille vieraille ilmaiseksi.

Väittäisin että taide-elämysenä ja miljöönä TaideAitoilla satakertaisesti parempi hinta-laatusuhde kuin erinäisillä taidekartanoilla. Se millaista elämyskorkoa nähty vaiva ja sijoitettu pääoma täällä tuottaa, siitä voivat pankkiirit vain unelmoida.

Meidän mielestämme taideaitat on edelleenkin erilainen ja euroopan, ellei jopa koko maailman paras kesänäyttely.

Lehtijuttu

2010-07-02T09:42:00.000+03:00

Sanomalehden tai median voima tuli todistetuksi tämän lehtijutun kautta. Kun juttu ilmestyi päivää ennen avajaisia, niin heti saapui ihmisiä paikalle näyttelyä katsomaan. Tämä kyseinen ryhmä oli lähdössä sveitsiin ja nyt oli heidän mahdollisuutensa tutustua näyttelyyn. Onneksi ripustus oli lähes ja päästin heidät aittoja tutkimaan.

Kun sitten näyttely avautui yleisölle niin kysyin ensimmäiseltä vierasjoukolta mistä he olivat saaneet kimmokkeen tulla paikalle. Ja Länsi-uudenmaan juttu oli se impulssi.

Taidelähimmäisiä näköpiirissä

2010-07-01T12:32:00.000+03:00

Kello on muutaman minuutin yli 12 ja istun pihalla aittojen keskellä sylissäni tyttäreltä lainattu läppäri. Ovet ovat auki, hämärimpien aittojen spotit palavat ja kaikki on valmista yleisön tulla. Tarkkailen itseäni ja tähyilen portin suuntaan. Josko kohta ensimmäinen taiteen ystävä ilmestyy pihaan? Olenko sijoittunut oikein suhteessa näyttelyvieraisiin vai voiko keskeinen sijaintini karkottaa arimmat kauempaa kurkistelijat?

Oisiko hyvä keskustella jokaisen kanssa jotain, kertoa näyttelystä tai tarinoida aitoista? Vai pitäisikö siirtyä hieman takavasemmalle ja tarkkailla tilannetta, kunnes joku oikeasti kaipaa?

Kuka olet keskivertonäyttely vieras? Miksi näyttelyvieraiden tai taiteenystävien sielunliikkeistä ei ole saatavilla kunnon opusta? Minun pitäisi tietää paljon enemmän taidelähimmäisistä, mutta kun kiinnostukseni on kohdistunut ensisijaisesti taiteeseen. Harvemmin sitä tulee ajatelleeksi kenen seinälle teokseni päätyy, paitsi tilaustöissä.

Vai pitäisikö minun ajatella yleisöä myös vapaata taidetta tehdessä vai katoisiko vapauteni sen siliän tien? Onko se huonoa taidetta jota tehdään toisia ajatellen vai parempaa vai onko kaikki lopulta yhtä ja samaa ja ainoa millä on merkitystä on se mistä yksilö-taiteenystävä itse pitää? Kaikki vapaus, myös taiteen vapaus, on lopulta vain harhaa ja olemme kaikki järjestelmän orjia, pieniä veronmaksaja nappuloita tai hiekanjyviä isossa pelissä, jota yhteiskunnaksi tai ihmisen kulttuuriksi kutsutaan?

Kello on kohta yksi ja ensimmäinen auto täynnä taidelähimmäisiä kaartaa pihaan. Tästä se alkaa.

Rakkautta seinillä

2010-06-29T23:10:00.000+03:00

Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla valmiina. Vielä teoslistojen kirjoittamista ja vähän sekalaista hienosäätöä ja näyttely voi alkaa. Juttuja on jo tullut tai tulee ainakin näihin lehtiin: Länsi-uusimaa, Turun Sanomat ja Ykkössanomat (pieni paikallislehti). Alku näyttää lupaavalta, ilmassa ja seinillä on selvästi rakkautta.

Tervetuloa Sammattiin heinäkuussa.

Kuvia neljä päivää ennen avajaisia

2010-06-27T16:55:00.000+03:00

Torniaitan lattian petsausta apuvoimien kera.

Sateenkaaren juurelta löytyy kultaa... tai ainakin marjapensas.

Puutarhan puolella on niitetty, kitketty, huollettu pensaita, kaivettu ojaa jne.

Santeri punamullittaa talon viimeisiä seinämetrejä 110% teholla tässä Kristiina ottamassa kuvassa.

Kristiina näyttää miten imurilla tehdään ihmeitä vaikka aitassa olisi kahdenkymmen vuoden pölyt ja muurahaisen munat.

Taiteilijat 2010

2010-06-20T14:38:00.000+03:00

TaideAitat jatkaa 90-luvulla pidettyjen kesänäyttelyiden sarjaa reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tarkoitus on että näyttelystä muodostuisi jokavuotinen tapahtuma, joka osaltaan piristäisi Länsi-uudenmaan kuvataidekesää. TaideAittojen vuoden 2010 taiteilijat ovat paikan isännät Simo ja Pekka Hannula. Tulevina kesinä Hannulat esittelevät aitoissaan myös muita mielenkiintoisia taiteilijoita Sammattilaiselle taideyleisölle..

Simo Hannula

Taiteilijaprofessori Simo Hannula (s. 1932) on pitkänlinjan taidegraafikko ja kuvataiteilija, joka on ollut vahvasti mukana suomalaisessa taidegrafiikassa aina 1960-luvun alusta alkaen. Hänellä on takanaan mittava ura ja aktiivista näyttelytoimintaa koti- ja ulkomailla. Hän on saanut liki kolmekymmentä koti- ja ulkomaista taidepalkintoa ja osallistunut satoihin näyttelyihin ja biennaaleihin eri puolilla maailmaa. Simo Hannula on yksi suomen arvostetuimpia taidegraafikoita. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia mitali vuonna 1969 ja professorin arvonimi 1993 ja valtion taiteilijaeläke 1993.

Simo Hannula on tunnettu nimenomaan taidegrafiikasta, joka muodostaa suurimman osan hänen laajasta tuotannostaan. Uransa alkupuolella hän vaihteli tekniikoita ja yhdisteli eri menetelmiä samaan teokseen, kunnes 60-luvun lopulta alkaen keskittyi kokonaan etsaukseen. Simo Hannulan taiteen ydin löytyy piirtämisestä. Hän on aina tehnyt runsaasti luonnoksia ja testannut ideoitaan piirtämällä. Ja silloin kun eteen on tullut taiteellisia umpikujia, on niistä löydetty aina ulos piirtämällä.

Pekka Hannula

Toisen polven taidegraafikko, Simo Hannulan poika ja oppilas. Osallistunut Kotimaisiin ja kansainvälisiin taidegrafiikan näyttelyitä vuodesta 1990, yksityisnäyttelyitä vuodesta 1991 lähtien. Pekka Hannulan taidegrafiikka on surrealistissävytteistä tarkkaan etsausviivaan perustuvaa taiturointia. Hänen aiheensa liittyvät usein teemoihin: rakkaus, moraali, elämän tarkoitus ja kuolema.

Viime vuosina Pekka Hannula on työskentellyt paljon myös konstruktivististen paperikollaasien parissa. Hän on kiinnostunut kuvataiteilijan toimeentulon parantamiseen liittyvistä kysymyksistä ja positiivisesta vuorovaikutuksesta taiteen tilaajan ja tekijän välillä. Hän on kehittänyt ajatusta tehdä tilaustöitä asiakaslähtöisesti yhteiskehittelynä (partnerismi) niin, että sekä tilaaja että taiteilija voivat olla tyytyväisiä lopputulokseen. Vuonna 2004 Pekka ja Simo Hannulalla oli laaja yhteisnäyttely Hämeenlinnan taidemuseossa.

Enää kymmenen päivää

2010-06-20T14:15:00.000+03:00

Asiat etenevät pikkuhiljaa, vaikka välillä tuntuu että tässä on vielä aivan liikaa sekalaista puuhaa hoidettavana ennen avajaisia, joihin on enää tasan kymmenen päivää aikaa.

Täytyy vain laittaa hoidettavat asiat tärkeysjärjestykseen listalle ja tehdä valmiiksi asia kerrallaan. Selvää on että kaikkea en ehdi tekemään ennen h-hetkeä, mutta tärkeimmät kyllä hoituvat ja näyttely saadaan avatuksi. Sekalaisia hommia, kuten kivimuurin korjausta, risujen silppuamista hakettimella tai marjapensaiden huoltoa, ehdin varmaan tekemään näyttelyn aikanakin iltapuhteina.

Kuvassa olevan torniaitan sisus on siisti ja odottaa teoksia seinilleen. Tänä vuonna en ehtinyt maalaamaan sisätilaa, joten vanha paikoin kärsinyt valkoinen maali saa nyt kelvata.

Aittojen takapusikot on nyt harvennettu, niin että aitat näkyvät myös metsän puolelta ja valoisuutta on tullut reilusti lisää.

Tasan kaksi viikkoa avajaisiin

2010-06-16T20:02:00.000+03:00

Pienten aittojen takana on vielä aikalailla harvennettavaa ryteikköä. En ota asiasta liikaa paineita vaan hukin täällä tunnin-pari kerrallaan iltajumppana ennen saunaa. Jos saan perattua, siistittyä aittojen takapusikot edes kohtulliselta etäistyydeltä, niin sekin on hyvä. Tätä projektia voi jatkaa vaikka syksyyn asti, sillä ryteikköä riittää...

Vanha piikain aitta alias Simon aitta on saanut punamultaa pintaansa.

Kolme pienintä aittaa näyttävät nyt tältä.

Nikkaroin kyltit tienposki-kuntoon tänä aamuna. Tämän vuotisen näyttelyn kaikki tienvarsiopasteet ovat tässä. Ehkä ensi vuonna on paremmin varaa hommata muutama isompi lisää.

Kaluaitta alkaa olla jo ulkopäin lähes näyttelykunnossa. Pientä viimeistelyä ja teosten ripustukset sisälle, niin hyvä tulee.

Viimeiset rutistukset ennen näyttelyn rakentamista

2010-06-07T20:04:00.001+03:00

Huomenna yritän saada vaihtolavalle vielä loput purkuroskat ja sen jälkeen on ohjelmassa kokopäiväistä talonmaalaamista muutaman päivän ajan. Jos tällä viikolla pääsen eroon näistä raskaimmista niin hyvä on. Sitten voisin alkaa näyttelyn rakentamisen.

Ulkohuussin kaksireikäisen pöntöt paikoillaan. Vielä kansi puuttuu.

Talonmaalaus

2010-06-05T08:49:00.001+03:00

Talon eteläseinä oli päässyt sen verran kehnoon kuntoon että osa laudoituksesta piti vaihtaa.

Sitten vaan punamultaa pintaan koko seinän matkalle ja ikkunahuolto. Vanha kuiva lauta imee maalia yllättävän paljon.

Myös pikkuhommaa riittää. Tässä menossa vanhan ulkohuussin alkuperäisten pytyn kansien kunnostus.

Neljä viikkoa avajaisiin

2010-06-02T20:11:00.001+03:00

Pikkuaitan alahirsi on uusittu. Vielä punamultaa pintaan niin hyvä tulee.

Huonokuntoisia lautoja vaihdetaan takana olevasta liiteristä.
Avajaisiin on enää neljä viikkoa ja aika paljon on vielä tehtävä erilaisia kunnostuksia. Tässä voi tulla vielä todella kiire.

Vuoden 2010 näyttelyjuliste näyttää tältä

2010-05-17T15:01:00.000+03:00

Pientä remontoivaa

2010-05-14T20:39:00.001+03:00

Kerrosaitan portaan ovat päässeet pahasti hapertumaan, joten nikkarointia on luvassa. Aitalle sopisi nimeksi myös "videoaitta", koska tämä satavuotias rakennus sopii hyvin myös video tms. mediataiteen esittämiseen sisätilan hämäryyden vuoksi. Alkujaan aitta on palvellut vaateaittana.

Kelloaitta

2010-05-14T20:24:00.001+03:00

Ensimmäinen aitta on Kelloaitta. Mukava pieni näyttelytila, jossa seinäpintaa noin 10m teoksille. Seinien sisämitat 2,7x3m.

Kelloaitan kello. Hirrenpäällä linnunpesä. Mustarastas on kesän vakiovieras. Kelloja voisi luontevasti soittaa jonki hyvän asian puolesta ja rakentaan aittaan tähän teemaan sopiva tilateos. Kelloaitan sisällä on hyvä valo, joka lankeaa kattoikkunasta.

Taideaittojen miljöö näytti tältä 12.5

2010-05-14T19:49:00.000+03:00

Pihapiiri on tämän näköinen. Kuva on otettu paripäivää sitten keskiviikkona 12.5.Pieniä aittoja on kolme ja isompia kaksi. Yhteensä noin reilu 50 metriä näyttelyseinää.Kerrosaitta ja Torniaitta ovat isoimmat aitoista. Torniaitan sisällä kaivataan pientä siivousta, Muuten tila on ok. Seinillä on vielä edellisen näyttelyn myyntimerkkejä, ajalta joskus viime vuosituhannella. Kylläpä aika juoksee nopeasti. Ei ihme että välillä hengästyttää kun yrittää pysyä perässä.

Keskellä pihaa on iso halkaistujen puiden pino joka pitäisi pilkkoa klapeiksi ennen näyttelyä.

Vain seitsämän viikkoa näyttelyn alkuun

2010-05-11T08:45:00.000+03:00

Vain reilu 7 viikkoa aikaa ja kaikki pitäisi ehtiä tehdä valmiiksi heinäkuun alkuun mennessä. Eilen perustelin Facebookiin Taideaitat ryhmän, suunnittelin lehdistötiedotetta ja mietin miten saisin tiedotuksen onnistumaan mahdollisimman hyvin kun resurssit ovat nyt aika pienet. Käytännössä kun hoidan kaiken itse. Tämä viikko menee varmasti tämän kaltaisten tiedottamisasioiden yms. näyttelykutsu pohdintojen kanssa.

Aikapaljon on tehtävä ihan fyysistä raivaushommaa, sillä aittojen ympäristö on päässyt hieman rehevöitymään liikaa. Ja timpurikin pitää löytää, kun vanhimman 130v aitan oven alushirsi on liian huonossa kunnossa.

2010-05-10T15:37:00.000+03:00

TULOSSA KESÄNÄYTTELY HEINÄKUUSSA - TERVETULOA

Avoinna koko heinäkuun 1.7. - 1.8. jokapäivä klo 12 - 18

Näyttelyn rakentumista voi seurailla tällä blogilla...