Näyttelyn kasaaminen on aina useamman työkuukauden koitos, josta näyttelyviikot ovat vain se näkyvin osa. Tähän asti ponnistus ei ole tuottanut vaivalle palkkaa. Apurahoja näyttely ei ole koko historiansa aikana onnistunut saamaan kuin yhtenä vuonna hienoista mukana olleista taiteilijoista huolimatta. Enkä usko, että tässäkään suhteessa mitään muutosta tapahtuu.

Tämä oma tieni kulkee nyt kohti taiteen tekemisestä nauttimista ilman esille laiton paineita. Tutkin meditatiivisuutta ja taiteen tekemiseen linkittyvää hyvinvointia. Työskentelyni on muuttunut hitaaksi. Teokset syntyvät hyvin harkiten. Ja se mikä ei kestä hyvin itsekriittistä katsettani, sen yksinkertaisesti tuhoan. Ajattelen, että maailma on muutenkin täynnä keskinkertaista taidetta, jota hosutaan valmiiksi erilaisiin näyttelyihin. Myös taidetta tuotetaan aivan liikaa ja suuri osa kaikesta taiteesta ei kestä aikaa. Tätä tekemistä voi seurailla expandism blogilla ja instagramissa. Tällä hetkellä tuntuu, että tämän kaltainen pienimuotoinen netissä näkyminen riittää minulle vallan mainiosti esillä oloksi.