TaideAitat - näyttelyn historia

TaideAitat - kesänäyttelyn lyhyt historia

Isäni Simo Hannula muutti Sammatiin vuonna 1983 ja hankki pienen "Maulan papan syytinki mökkinä" tunnetun maapaikan.  Vuonna 1940 rakennettu "rintamamies tyyppinen" pieni rakennus laajennettiin ateljeetaloksi ja paikalle siirrettiin ensimmäinen aitta isän syntymäkodin Hannulan maalaistalon pihalta Keski-Suomesta Konginkankaan Liimattalan kylästä. 

Kyseessä oli Piikain Aittana tunnettu pieni ulkorakennus, jota käytettiin aikanaan mm. Hannulan maatilan palvelusväen kesä-asuntona. Ikää Piikain Aitalla noin puolen toista sataa vuotta, mahdollisesti jopa reilut 200-vuotta, sillä Keski-Suomeen Hannulaan jäi toinen vastaavanlainen rakennus, josta löytyy merkinnät 1790-luvulta. Täyttä varmuuta Piikain Aitan iästä ei kuitenkaan ole. (Piikain Aittaa kutsutaan välillä myös Simon Aitaksi, koska siinä esitellään nyt kesänäyttelyissä Simo Hannulan tuotannon eri puolia.)

Seuraavaksi paikalle siirrettiin kerralla kolme aittaa vuosina 1987-88. Keski-Suomesta Hannulasta saapui vielä toinen kaksikerroksinen aittarakennus vuodelta 1885. Alunpitäen tämä rakennus oli palvellut maatilan "vaate-aittana". Nykyisin aittaa kutsutaan Kerrosaitaksi ja vain sen alakerta on näyttelykäytössä jyrkkien portaiden takia. Kerrosaitan viereen pystytettiin satavuotias vanha riihi. Sen isä osti lähistöltä Sammatista Aarne ja Vieno Heinoselta. Vuonna 1995 riihen katolle rakennettiin lasi-ikkunallinen pieni torni, jotta valo pääsisi paremmin rakennuksen sisälle. Tästä syystä rakennusta kutsutaan Torniaitaksi.  Kolmas 1987-88 siirretyistä aitoista oli pieni Kaluaitaksi ristitty rakennus. Myös tämä reilut satavuotias rakennus siirrettiin paikalle Sammatista, Lammin Talon suunnasta. Aitta on koristeltu erilaisin työkaluin, kauhoin ym tarvekaluin. 

Ajatus jokavuotisten kesänäyttelyiden pitämisestä aitoissa syntyi 1993, jolloin järjestettiin kokeiluluontoisesti ensimmäinen näyttely. "Taidetta Wanhoissa Aitoissa" pari-kolme viikkoisten kesänäyttelyiden saaman hyvän vastaanoton innoittamana vuonna 1995 aittoihin asennettiin spottivalaisimet ja seuraavana vuonna paikalle veistettiin (Ratilainen) kattoikkunalliseksi näyttelytilaksi vielä yksi, viides aitta vanhan mallin mukaan. Aittaa koristaa pieni vellikello, josta aitan nimi "KelloAitta".

Näyttelyissä oli yleensä mukana jokin vieraileva käsityöläinen tai taiteilija, kuten nukketaiteilija Raija Puonti ja Sammattilainen käsityöläinen Pirkko Heikkilä Ryijyineen. Vuonna 1998 näyttelytoiminta kuitenkin loppui isän, Simo Hannulan väsyttyä jokavuotisiin järjestelyihin. 

Kahdentoista vuoden tauon jälkeen näyttelytoiminta on lähtenyt jälleen käyntiin Pekka Hannulan toimesta ja TaideAitat nimisenä, heinäkuisena neljä viikkoisena tapahtumana ajanmukaisine Facebook-ryhmineen ja blogeineen. Toiminta jatkuu alkuperäisen idean kaltaisena, joskin vierailevat taiteilijat ovat jatkossa lähinnä kuvataiteilijoita.

Vuonna 2013 on näyttelyn perustamisen 20v -juhlavuosi tai tauon jälkeen neljäs näyttely ja kaikenkaikkiaan kymmenes aittanäyttely.

Kommentit ja muistikuvat 90-luvun näyttelyistä ovat tervetulleita.

Näyttelykuvia 2011

Tässä hieman kuvia tämän vuotisesta näyttelystä "Hulvatonta menoa - kaikki mitä ikinä haluat tietää piirtämisestä". Kehuja on tullut aika paljon näyttelyn sisällöstä ja piirtämisteeman monipuolisesta esittämisestä.


Torniaitassa saa hyvän käsityksen siitä millainen on piirtäjän kokoelämän mittainen tie, miten paljon vuosia kuluu että hyvä piirrustustaito saadaan hankituksi. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes Simo Hannula vaikka lahjoja on ollut. Piirtämismatka alkaa kun Simo aloittaa 14-vuotiaana ABC-piirrustuskoulun ja jatkuu eri koulujen, Taideakatemian ja


itsenäisen taiteilijan uran etsiskelyn ja oman tyylin löytymisen kautta läpi aktiivisten työskentelyvuosien eläkkeelle asti. Vaikka taipumuksia on ja motivaatiokin on ollut piirtämisen oppimiseen kova, niin noin seitsämän vuotta menee että piirtämistaito on erittäin hyvällä tasolla. Ja näin tietysti opettajien valvonnassa. Jos vastaavan taidon hankkii itsekseen koulujen ja ammattimaisen opetuksen ulkopuolella niin sanoisin että asioiden omaksumiseen menee useita vuosia kauemmin.
Ja sitten kun taito on kovalla työllä hankittu, on se "unohdettava", jätettävä taka-alalle ja yritettävä löytää itsensänäköinen omintakeinen tekemisen meininki. Tämä ei aina ole kovin helppoa ja eriasteinen etsiminen voi jatkuu usein läpi elämän.


Kerrosaitassa teemaa syvennetään kurkistamalla "kulisseihin", Pekka Hannulan ideoihin, luonnoksiin ja erilaisiin ajatuksiin joita löytyy teosten taustalta. Yleensä näyttelyissä on esillä vain lopputuotos, ei sitä kehityskaarta mikä on johtanut kyseiseen ratkaisuun.




Kaluaitassa piirtämistä lähestytään kokonaan toisesta suunnasta. "Näköisyys" ja perinteinen piirtämistaito unohdetaan ja piirtämisetä tulee meditaatiota, jumppaa ja henkinen harjoite. Ekspandismiksi nimetty ajatus on herättänyt paljon mielenkiintoa näytelyvieraiden keskuudessa ja erityisesti aiheeseen liittyvästä piirrosjumpasta on kyselty usein.




Pienessä piikain aitassa on esillä Simo Hannulan Exlibriksiä, joista useat ovat tulleet palkituiksi eri foorumeilla koti- ja ulkomailla.


Kelloaitasta on tehty "kauppa-aitta" josta teoksia on voinut ostaa heti mukaan koko näyttelyn ajan.

Simo Hannulan teoksia aitassa

Tässä näkymää Simo Hannulan teosten aitasta. Yllättävän hyvin töitä mahtuu esille näin pieneen, 3x3m tilaan.

Tässä lisää Simo Hannulan teoksia toiselta vasemman puoleiselta seinältä. Grafiikkaa ja pari esinekoostetta. Näyttelytilana tällainen hirsiseinäinen aitta on ihan hyvä ja neliömuotoinen tilakin on toimiva.

Tasan kaksi viikkoa avajaisiin

Pienten aittojen takana on vielä aikalailla harvennettavaa ryteikköä. En ota asiasta liikaa paineita vaan hukin täällä tunnin-pari kerrallaan iltajumppana ennen saunaa. Jos saan perattua, siistittyä aittojen takapusikot edes kohtulliselta etäistyydeltä, niin sekin on hyvä. Tätä projektia voi jatkaa vaikka syksyyn asti, sillä ryteikköä riittää...


Vanha piikain aitta alias Simon aitta on saanut punamultaa pintaansa.


Kolme pienintä aittaa näyttävät nyt tältä.


Nikkaroin kyltit tienposki-kuntoon tänä aamuna. Tämän vuotisen näyttelyn kaikki tienvarsiopasteet ovat tässä. Ehkä ensi vuonna on paremmin varaa hommata muutama isompi lisää.


Kaluaitta alkaa olla jo ulkopäin lähes näyttelykunnossa. Pientä viimeistelyä ja teosten ripustukset sisälle, niin hyvä tulee.