Myyräjumppaa

Näyttelyn arjen pyörittely sisältää paljon verran istuskelua ja paikallaan oloa, joten päivä päätteeksi on hyvä harrastaa pientä liikuntaa. Ja näyttelyalueella sitä riittää jos vain intoa on. Luonto ympärillä kasvaa kohisten ja vaatii jatkuvasti harvennusta ja moottorisahajumppaa.

Kuvassa myyrämestari Topi tarkistaa Kelloaitan takana etteivät myyrien kolot ulotu liian lähelle aitan peruskiveä. Tänä vuonna myyriä on ollut alueella melko paljon, ja ilmeisesti juuri tämän runsaan myyräsadon myötä alueella hiippailee myös kettuja. Silloin tällöin keittiön ikkunasta voi nähdä ketun sujahtavan pihamaan poikki myyrä suussaan.

Kuvassa näkyy myös alueella oleva kahvikatos, jota on käytetty tänä vuonna harmittavan vähän huonojen kelien takia. Toivottavasti loppuajan säät ovat suosiollisemmat tämänkin asian suhteen.

Avajaisten aattona

Viimeinen viikko ennen h-hetkeä on mennyt siivillä.  Ohjelmassa on ollut ripustusta, paikkojen siistimistä, teosluetteloiden väkertämistä, julisteiden levitysretkiä lähiseudulle ja kauemmas, kehystäjällä juoksemista, muutaman lähes unohtuneide viimetipan kutsujen lähettämistä, lehtihaastatteluja paikallislehtiin ja kaikenlaista sekalaista pientä säätöä ja hyppäämistä sinne sun tänne.

Viime kesien tapaan aitat ovat olleet ampiaisten suosiossa. Kelloaitasta löytyi isohko pesä ja siinä sen verran kiukkuisia asukkaita että jouduimme ateljee koira Topin kanssa häätö-savustus-hommiin. Pieni pata pesänalle ja suht tuoretta savuavaa tikkua palamaan.

Kuten kuvasta näkyy, Topi toimi operaation aikana palovartian roolissa. Hyvin savustus toimi. Aikansa pesän väki yritti sinnittellä savussa mutta lopulta alkoi hyönteisivaasio kohti sopivampaa kortteeria. Toisessa kuvassa Topi seuraa kuinka pörriäistä vilahtaa aitan kattoikkunan raoista raikkauteen.  Huomenna avajaiset ja aika paljon on vielä tehtävää. Toivon että ampiaisten kanssa kisailu ja muu ylimääräinen on tältä erää ohi.

TaideAitat - näyttelyn historia

TaideAitat - kesänäyttelyn lyhyt historia

Isäni Simo Hannula muutti Sammatiin vuonna 1983 ja hankki pienen "Maulan papan syytinki mökkinä" tunnetun maapaikan.  Vuonna 1940 rakennettu "rintamamies tyyppinen" pieni rakennus laajennettiin ateljeetaloksi ja paikalle siirrettiin ensimmäinen aitta isän syntymäkodin Hannulan maalaistalon pihalta Keski-Suomesta Konginkankaan Liimattalan kylästä. 

Kyseessä oli Piikain Aittana tunnettu pieni ulkorakennus, jota käytettiin aikanaan mm. Hannulan maatilan palvelusväen kesä-asuntona. Ikää Piikain Aitalla noin puolen toista sataa vuotta, mahdollisesti jopa reilut 200-vuotta, sillä Keski-Suomeen Hannulaan jäi toinen vastaavanlainen rakennus, josta löytyy merkinnät 1790-luvulta. Täyttä varmuuta Piikain Aitan iästä ei kuitenkaan ole. (Piikain Aittaa kutsutaan välillä myös Simon Aitaksi, koska siinä esitellään nyt kesänäyttelyissä Simo Hannulan tuotannon eri puolia.)

Seuraavaksi paikalle siirrettiin kerralla kolme aittaa vuosina 1987-88. Keski-Suomesta Hannulasta saapui vielä toinen kaksikerroksinen aittarakennus vuodelta 1885. Alunpitäen tämä rakennus oli palvellut maatilan "vaate-aittana". Nykyisin aittaa kutsutaan Kerrosaitaksi ja vain sen alakerta on näyttelykäytössä jyrkkien portaiden takia. Kerrosaitan viereen pystytettiin satavuotias vanha riihi. Sen isä osti lähistöltä Sammatista Aarne ja Vieno Heinoselta. Vuonna 1995 riihen katolle rakennettiin lasi-ikkunallinen pieni torni, jotta valo pääsisi paremmin rakennuksen sisälle. Tästä syystä rakennusta kutsutaan Torniaitaksi.  Kolmas 1987-88 siirretyistä aitoista oli pieni Kaluaitaksi ristitty rakennus. Myös tämä reilut satavuotias rakennus siirrettiin paikalle Sammatista, Lammin Talon suunnasta. Aitta on koristeltu erilaisin työkaluin, kauhoin ym tarvekaluin. 

Ajatus jokavuotisten kesänäyttelyiden pitämisestä aitoissa syntyi 1993, jolloin järjestettiin kokeiluluontoisesti ensimmäinen näyttely. "Taidetta Wanhoissa Aitoissa" pari-kolme viikkoisten kesänäyttelyiden saaman hyvän vastaanoton innoittamana vuonna 1995 aittoihin asennettiin spottivalaisimet ja seuraavana vuonna paikalle veistettiin (Ratilainen) kattoikkunalliseksi näyttelytilaksi vielä yksi, viides aitta vanhan mallin mukaan. Aittaa koristaa pieni vellikello, josta aitan nimi "KelloAitta".

Näyttelyissä oli yleensä mukana jokin vieraileva käsityöläinen tai taiteilija, kuten nukketaiteilija Raija Puonti ja Sammattilainen käsityöläinen Pirkko Heikkilä Ryijyineen. Vuonna 1998 näyttelytoiminta kuitenkin loppui isän, Simo Hannulan väsyttyä jokavuotisiin järjestelyihin. 

Kahdentoista vuoden tauon jälkeen näyttelytoiminta on lähtenyt jälleen käyntiin Pekka Hannulan toimesta ja TaideAitat nimisenä, heinäkuisena neljä viikkoisena tapahtumana ajanmukaisine Facebook-ryhmineen ja blogeineen. Toiminta jatkuu alkuperäisen idean kaltaisena, joskin vierailevat taiteilijat ovat jatkossa lähinnä kuvataiteilijoita.

Vuonna 2013 on näyttelyn perustamisen 20v -juhlavuosi tai tauon jälkeen neljäs näyttely ja kaikenkaikkiaan kymmenes aittanäyttely.

Kommentit ja muistikuvat 90-luvun näyttelyistä ovat tervetulleita.

Puolivälin virstan pylväs

Näyttely on nyt puolivälissä. Tähän asti kävijöitä on ollut suunnilleen samanverran kuin viime vuonna. Tänä vuonna kävijät tuntuvat olevan liikkeellä vähän miten sattuu. Viimeksi vilkkaimmat päivät sattuivat aina viikonvaihteeseen. Nyt sunnuntai saattaa olla todella hiljainen, mutta jonkin hiljaiseksi ennalta oletettu manaantai/tiistai lähes ruuhkainen. Ainakaan vielä en hahmota mitään logiikkaa ihmisten liikkeissä.

Kovasti näyttely on saanut kehuja. Antia on pidetty hyvänä, jopa poikkeuksellisen hyvänä, mikä on lämmittänyt mieltä. Aikaa on kaksi viikkoa jäljellä, joten vielä ei ole tarkempien yhteen vetojen aika. Oheinen kuva on kelloaitasta, josta on tehty "kauppa-aitta". Ajatuksena on että tästä aitasta voi ostaa teoksia heti mukaan. Osa ohikulkijoista osuu näyttelyn "sattumalta" ja tällöin on hyvä jos teosen saa halutessaan samantien kainaloonsa.

Kelloaitan kuvia

Kelloaitan sisällä Simo Hannulan teoksia. Kun työt ovat pienikokoisia, niin jo yksistään tähän aittaan niitä on ripustettu yhteensä 59 kpl. Valo aittaan tulee kattoikkunan kautta.

Kuuma päivä. Kun on varjossa +33°C niin lämpötila sisällä aitoissa nousee myös jonkin verran. Hirret pitävät tilat viileinä yön jäljiltä jonkun aikaa mutta näissä lämpötiloissa iltapäivän edetessä lämpö nousee aitoissakin yli kolmenkymmenen.

Rakkautta seinillä

Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla valmiina. Vielä teoslistojen kirjoittamista ja vähän sekalaista hienosäätöä ja näyttely voi alkaa. Juttuja on jo tullut tai tulee ainakin näihin lehtiin: Länsi-uusimaa, Turun Sanomat ja Ykkössanomat (pieni paikallislehti). Alku näyttää lupaavalta, ilmassa ja seinillä on selvästi rakkautta.

Tervetuloa Sammattiin heinäkuussa.

Kelloaitta

Ensimmäinen aitta on Kelloaitta. Mukava pieni näyttelytila, jossa seinäpintaa noin 10m teoksille. Seinien sisämitat 2,7x3m.

Kelloaitan kello. Hirrenpäällä linnunpesä. Mustarastas on kesän vakiovieras. Kelloja voisi luontevasti soittaa jonki hyvän asian puolesta ja rakentaan aittaan tähän teemaan sopiva tilateos. Kelloaitan sisällä on hyvä valo, joka lankeaa kattoikkunasta.