Torniaitassa saa hyvän käsityksen siitä millainen on piirtäjän kokoelämän mittainen tie, miten paljon vuosia kuluu että hyvä piirrustustaito saadaan hankituksi. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes Simo Hannula vaikka lahjoja on ollut. Piirtämismatka alkaa kun Simo aloittaa 14-vuotiaana ABC-piirrustuskoulun ja jatkuu eri koulujen, Taideakatemian ja
itsenäisen taiteilijan uran etsiskelyn ja oman tyylin löytymisen kautta läpi aktiivisten työskentelyvuosien eläkkeelle asti. Vaikka taipumuksia on ja motivaatiokin on ollut piirtämisen oppimiseen kova, niin noin seitsämän vuotta menee että piirtämistaito on erittäin hyvällä tasolla. Ja näin tietysti opettajien valvonnassa. Jos vastaavan taidon hankkii itsekseen koulujen ja ammattimaisen opetuksen ulkopuolella niin sanoisin että asioiden omaksumiseen menee useita vuosia kauemmin.
Ja sitten kun taito on kovalla työllä hankittu, on se "unohdettava", jätettävä taka-alalle ja yritettävä löytää itsensänäköinen omintakeinen tekemisen meininki. Tämä ei aina ole kovin helppoa ja eriasteinen etsiminen voi jatkuu usein läpi elämän.
Kerrosaitassa teemaa syvennetään kurkistamalla "kulisseihin", Pekka Hannulan ideoihin, luonnoksiin ja erilaisiin ajatuksiin joita löytyy teosten taustalta. Yleensä näyttelyissä on esillä vain lopputuotos, ei sitä kehityskaarta mikä on johtanut kyseiseen ratkaisuun.
Kaluaitassa piirtämistä lähestytään kokonaan toisesta suunnasta. "Näköisyys" ja perinteinen piirtämistaito unohdetaan ja piirtämisetä tulee meditaatiota, jumppaa ja henkinen harjoite. Ekspandismiksi nimetty ajatus on herättänyt paljon mielenkiintoa näytelyvieraiden keskuudessa ja erityisesti aiheeseen liittyvästä piirrosjumpasta on kyselty usein.
Pienessä piikain aitassa on esillä Simo Hannulan Exlibriksiä, joista useat ovat tulleet palkituiksi eri foorumeilla koti- ja ulkomailla.
Kelloaitasta on tehty "kauppa-aitta" josta teoksia on voinut ostaa heti mukaan koko näyttelyn ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti