Näyttely sai oikein hyvän startin ja myös positiivista palautetta vierailta. Selvästi esillelaitettu kokonaisuus miellytti, mikä tuntui hyvältä. Ilmeisesti olemme osanneet tehdä asioita oikein ja esille valitut teokset muodostavat toimivan kokonaisuuden.
Pientä haikeutta oli myös ilmassa. Isän Simo Hannulan kohdalla tämä näyttely jää näillä näkymin häneltä viimeiseksi jonka järjestelyihin hän on jollain tavalla osallistunut. Poikeuksellisen pitkän uran hän on taiteilijana tehnyt. Ensimmäinen (tärkeämpi) näyttely oli vuoden 1954 valtakunnallinen nuortennäyttely ja nyt tämä TaideAitat 2013 lähes 60 vuoden jälkeen jäänee siis viimeiseksi. Tähän väliin mahtuu monenkirjavaa näyttelytoimintaa koti- ja ulkomailla reilun 400 näyttelyn verran. Erilaisia palkintoja hänelle on kertynyt kolmisenkymmentä.
Juhlaa oli myös ilmassa, sillä ensimmäinen aitta näyttely järjestettiin isän toimesta tasan 20 vuotta sitten 1993 ja nyt vuorossa oleva näyttely on kymmenes laatuaan.
Tänään olo on jotenkin haikea, sellainen kuin avajaisten jälkeen yleensäkin. Kovalla kiireellä h-hetkeä kohti punnerretaan ja juostaan. Ja sitten avaisten jälkeisenä aamuna sitä ikäänkuin putoaa näyttelyn pyörittämisen rauhalliseen arkeen, jossa ihmisiä saapuu paikalle varvakseltaan pienissä porukoissa. Taustalla hiljainen tuuli ja pienen linnun iloinen laulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti