Avajaisviikonloppu oli mitä mainioin

Avaijaisviikonloppu on nyt takana ja näyttely on saatu polkaistuksi liikkeelle hyvistä lähtökohdista käsin. Kokonaisuus on jälleen kerran hyvä ja saatu palaute hyvää. Avajaisissa oli myös varsin mukavasti väkeä ja porukka viihtyi. Tunnelma oli levollinen ja taide herätti ajatuksia ja keskustelua. Koko alkukesän oikutellut sää muuttui myös kuin tilauksesta suosiolliseksi. Tästä on mukava jatkaa näyttelyn pitoa. Toivotaan että ns. kelejä piisaa, sillä ihan riittävästi on alkukesänä saatu sateessa kärvistellä.

Erityskiitos kaikille avajaisvieraille, Te teitte tilaisuudesta ainutkertaisen.

Näyttelyn arki on alkanut

Näyttelyn avajaiset pidettiin eilen sunnuntaina pienellä viiveellä tihkusateisessa kesäsäässä. Sää on ehkä se suurin yksittäinen tekijä joka vaikuttaa Taideaittojen kaltaisten luonnonhelmassa pidettyjen kesänäyttelyiden toimintaan. Eilen kahvi katettiin sään takia sisälle ateljeen puolelle ja ihmisiä oli liikkeelle säästä huolimatta ihan mukavasti. Aitoissa on myös kunnolliset spotti valaisimet tai kattoikkuna/valotorni ratkaisut, joten niissä näkee hyvin katsella teoksia pilvisemmalläkin säällä. Eli säästä huolimatta avajaiset sujuivat hyvin.

Pientä harmaata kosteutta on ilmassa myös tänään maanantaina, mutta ihmisiä on silti ollut liikkeellä aittoja kiertämässä. Eli ihan hyvältä näyttää kaikki taas tässä vaiheessa. Touhu, tohina, kaikenlaiset järjestelyt ja muut juoksemiset ovat nyt vaihtuneet hieman rauhallisemmin sujuvaksi näyttelyn pyörittämisen arjeksi. Kakkua jäi hieman eilisestä joten sitä on tarjolla jos sattuu paikalle kun näyttelyn valvojien kahvihampaita kolottaa.

Ateljeekoira Topi valmistautuu avajaisiin

Ateljeekoira Topi tässä valmistautuu illan avajaisiin. Se tietää että sateesta huolimatta tulee olemaan mukavaa. Kahvittelu on sijoitettu tänä vuonna ateljeetilaan, jonne on järjestetty runsaasti istumapaikkoja. Siksi voimme sanoa piut-paut suomen vähälumisen kesän oikutteleville säille.

Avajaisten jälkeen

Eiliset avajaiset olivat vilkkaat. Väkeä oli runsaasti niin että aitoissa oli aika-ajoin pientä ruuhkaa. Pihan autopaikatkin loppuivat kesken heti alkuunsa.

Näyttely sai oikein hyvän startin ja myös  positiivista palautetta vierailta. Selvästi esillelaitettu kokonaisuus miellytti, mikä tuntui hyvältä. Ilmeisesti olemme osanneet tehdä asioita oikein ja esille valitut teokset muodostavat toimivan kokonaisuuden.


Pientä haikeutta oli myös ilmassa. Isän Simo Hannulan kohdalla tämä näyttely jää näillä näkymin häneltä viimeiseksi jonka järjestelyihin hän on jollain tavalla osallistunut. Poikeuksellisen pitkän uran hän on taiteilijana tehnyt. Ensimmäinen (tärkeämpi) näyttely oli vuoden 1954 valtakunnallinen nuortennäyttely ja nyt tämä TaideAitat 2013 lähes 60 vuoden jälkeen jäänee siis viimeiseksi. Tähän väliin mahtuu monenkirjavaa näyttelytoimintaa koti- ja ulkomailla reilun 400 näyttelyn verran. Erilaisia palkintoja hänelle on kertynyt kolmisenkymmentä.

Juhlaa oli myös ilmassa, sillä ensimmäinen aitta näyttely järjestettiin isän toimesta tasan 20 vuotta sitten 1993 ja nyt vuorossa oleva näyttely on kymmenes laatuaan.

Tänään olo on jotenkin haikea, sellainen kuin avajaisten jälkeen yleensäkin. Kovalla kiireellä h-hetkeä kohti punnerretaan ja juostaan. Ja sitten avaisten jälkeisenä aamuna sitä ikäänkuin putoaa näyttelyn pyörittämisen rauhalliseen arkeen, jossa ihmisiä saapuu paikalle varvakseltaan pienissä porukoissa. Taustalla hiljainen tuuli ja pienen linnun iloinen laulu.

Ensimmäinen näyttelypäivä

Avajaisten jälkeinen aamu valkeni rauhallisena. Kaikki hässäkkä, avajaisiin ja järjestelyihin liittyvä tohina on kadonnut jonnekin. Yhdessä yössä tunnelma on muuttunut kiireestä rauhalliseksi näyttelyn pyörittämiseksi.

Tänä vuonna aikaistimme näyttelyn aukiolo-aikaa tunnilla, niin että seuraavien viikkojen ajan aitat ovat avoinna joka päivä klo 11-17.  Ensimmäiset vieraat saapuivat paikalle puolikahdentoista maissa ja sen jälkeen päivä on jatkunut rauhallisissa tunnelmissa. Autoja on kaartanut pihaan silloin tällöin verkkaiseen tahtiin. Näyttelyä on kierrelty muutaman hengen ryhmissä.

Avajaisen ja vieraiden ensikommenttien perusteella sanon että tämän vuotinen näyttely on varsin onnistunut ja hyvätasoinen kokonaisuus. Selvästi ihmiset ovat olleet tyytyväisiä näkemäänsä.

Avajaiskakkua jäi eilisestä sen verran että nyt taitaa olla iltapäiväkahvin aika seuraavien kahvijanoisten näyttelyvieraiden seurassa.

Ihan rauhallinen ja tyytyväinen olo. Hieno näyttely saatiin aikaiseksi. Toivottavasti ihmiset löytävät paikalle. Länsi-Uusimaassa oli tänään ollut juttu näyttelystä. Kaikki näyttää hyvälle tässä vaiheessa.

Loppurutistus ennen avajaisia

Tänään se lähtee käyntiin, tämän vuotinen näyttely. Illalla on avaiset ja päivästä on tulossa varsin kiireinen.

Täytyy varmaan tehdä työlista jotta tulee hoidettua kaikki juokseminen suht asiallisesti. Isommat asiat, kuten opasteiden virittely tien varteen tai teoslistojen läpikäyminen ja puhtaaksi kirjoittaminen, ne kyllä muistaa helposti. Ongelma on kaikki ne pienet asiat ilmestyvät kuin tyhjästä tässä viime metreillä kiirettä luomaan.

Poista törröttävä naula, etsi kynnysmatto kerrosaittaan, vaihda palanut spottilamppu, hae sekamehua ja servettejä. Niitä peltotien heinät jotta autoille tulee lisää tilaa. Kääri pari grafiikkaa sellofaaniin, kyhää väliaikainen penkki, hae varastosta lisää tuoleja, viritä roskikset, etsi vieraskirja, pyyhi taulujen lasit, kadota tallin kulmalle jäänyt vanha haljennut wc-pytty jonnekin jne.

Olen kuvitellut että vuosittain tästä näyttelyn kasaamisesta tulisi enempi rutiinia ja hommat hoituisivat jotenkin rauhallisemmissa merkeisä. Mutta ei. Joka vuosi sama härdelli loppuvaiheessa.  Puuhaa siis luvassa tällekin päivälle.

Aamulla kaikki on toisin

Tässä hieman eilisten avajaisten jälkeisiä tunnelmia Luovuksissa-blogilta: Aamulla kaikki on toisin