Myyräjumppaa

Näyttelyn arjen pyörittely sisältää paljon verran istuskelua ja paikallaan oloa, joten päivä päätteeksi on hyvä harrastaa pientä liikuntaa. Ja näyttelyalueella sitä riittää jos vain intoa on. Luonto ympärillä kasvaa kohisten ja vaatii jatkuvasti harvennusta ja moottorisahajumppaa.

Kuvassa myyrämestari Topi tarkistaa Kelloaitan takana etteivät myyrien kolot ulotu liian lähelle aitan peruskiveä. Tänä vuonna myyriä on ollut alueella melko paljon, ja ilmeisesti juuri tämän runsaan myyräsadon myötä alueella hiippailee myös kettuja. Silloin tällöin keittiön ikkunasta voi nähdä ketun sujahtavan pihamaan poikki myyrä suussaan.

Kuvassa näkyy myös alueella oleva kahvikatos, jota on käytetty tänä vuonna harmittavan vähän huonojen kelien takia. Toivottavasti loppuajan säät ovat suosiollisemmat tämänkin asian suhteen.

Näyttelyn rakentelua ja pihapuuhia

Tänään kun juhannuksen viettäjät olivat lähteneet tahoilleen aloitin pihapuuhat. Kasasin ja pingotin paikoilleen muun muassa tämän katoksen, joka toimii näyttelyn aikana seurustelu ja kahvittelu paikkana. 

Yllättävän paljon on tehtävänä kaikenlaista pientä askaretta, jotka liittyvät näyttelyn rakentamiseen. Yritä saada vielä tänään illalla näyttelyalueen suurinpiirtein ojennukseen, niin että voin keskittyä varsinaiseen ripustamiseen huomisesta lähtien. Siinä menee aikaa, jos homma etenee kuten aiempina vuosina. Näyttelyalueen viimeistelyt jätän suosilla loppuviikkoon.

Viimeinen viikko alkaa

Sunnuntai on nyt illassa ja takana suht vilkas näyttelypäivä. Näyttely kerää kehuja, mikä tuntuu hyvältä. Jotkut ovat tulleet vielä toistamiseen ja tuoneet naapureitaan ja ystäviään mukanaan. Näin pari porukkaa myös tänään. Kovasti myös aitoista kysellään, mistä ne ovat paikalle tulleet ja miten vanhoja ne ovat jne. Tällä blogilla aittojen tarina löytyy infosivulta olevasta linkistä. Infosivulla on myös linkki sivulle josta löytyy lähiseudun muita paikkoja ja tapahtumia.

Huomenna on maanantai ja näyttelyaikaa on jäljellä tasan viikko.

Yhdeksän näyttelypäivää jäljellä, lauantaina 20.7 aitat avoinna klo 18 asti

Lähellä näyttelypaikan vessaa autotallirakennuksen päädyssä kasvaa iäkäs koivu. Sen tyvessä komeilee mustanpuhuva pakurikääpä. Kiistanalaista superfoodia. Latinalaiselta nimeltään Inonotus obliquus. Sitäkin voi samalla ihmetellä kun piipahtaa TaideAitat 2013 näyttelyssä joka on vielä tasan yhdeksän päivää avoinna.

Tänään sade teki pientä kiusaa, mutta aitoilla kävi siitäkin huolimatta todellisia vedenpitäviä taiteen ystäviä.

Huomenna lauantaina 20.7 ei ole aukiolon kanssa kovin tarkkaa, ollaan auki varmaan klo 18 asti tai niin kauan kun tarvis, jotta halukkaat Paikkari Performanceen (liput vain 5€) osallistuvat ehtivät halutessaan myös tänne naapuriin aitoille. Laitakaa koneet käyntiin ja painakaa poljinta. Keulat kohti Sammattia.

Puhdetöitä

Näyttelyn pyörittämisen ohessa olen tehnyt hieman puhdetöitä. Alkuviikon väkeä on ollut liikkeellä aika harvakseltaan. Ja jostain mystisestä syystä näyttelyyn tulijat ilmaantuvat paikalle usein samoihin aikoihin, niin että väliin aittoja kiertää useampia pieniä ryhmiä ja välillä taas on useita tunteja jolloin ketään ei käy paikalla. Tämmoisten joutohetkien ratoksi olen ottanut tavaksi tehdä samalla jotain hyödyllistä. Se on mukavampaa kuin pikkaisen puuduttava istuminen näyttelyn "toimistossa"  eli telttakatoksessa. Talon vinttikamarin vanhojen ikkunanpokien kunnostus on ollut juuri sopivaa puuhaa tähän tarkoitukseen.  Se kun on muutenkin aikaa vievää hommaa ja hitaasti tekeminen ikäänkuin kuuluu asiaan.

Näyttely on saanut päivittäin kehuja. Kokonaisuutta on pidettu onnistuneena. Eilinen perjantai oli jo hieman vilkkaampi ja varmaan myös tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina kävijöitä saapuu.  Näin toivon.

Valeangervo ja muuta mielenkiintoista

Aittojen läheisyydessä päätalon seinän vierustalla kasvaa isolehtinen kasvi, josta kysellään lähes päivittäin. Kyseessä on Rodgersia aesculifolia eli valeangervo. Kukinto on vaalea/valkoinen, vähän smaan tapaan kuin angervolla, siitä ilmeisesti nimi.

Lähiseudulla on muitakin mielenkiintoisia tapahtumia, joten kyhäsin vanhasta ovesta ilmoitustaulun parkkialueen reunaan sekalaisia ilmoituksia varten. Pientä kehitystä siis näyttelyn käytäntöihin.

Kahdeksan viikkoa avajaisiin

Nyt näyttelyn valmistelut ovat lähteneet todenteolla käyntiin. Aikaa on melko tarkkaan kahdeksan viikkoa ja taas on aika paljon tehtävää. Pihan siivousta jatketaan siitä mihin viime vuonna jäätiin. Viikon vanhassa kuvassa on menossa kerrosaitan taakse ja aittojen alle kertyneiden pöniköiden ja muun roinan siivousta.

Viereisen torniaitan uusitut alahirret paistavat vielä vaaleina. Autossa minulla on pala vanhaa hirttä värimallina maalikauppiasta varten. Yritän löytää saman sävyistä punamultaa näihin aittoihin, vaikka aitat tulee maalattua jokapuolelta. Silmä on tottunut vanhaan sävyyn, joten siitä lähdetään. Torniaitan katto pitäisi myös laittaa kuntoon vuotaneesta kohdasta ennen näyttelyä.

Lähtötilanne tämänvuotiseen näyttelyyn on selvästi parempi kuin viime vuonna, jolloin kaikki alkoi sahan kanssa ryteikköä perkaamalla ja kaikenlaista rempallaan ollutta ojentaessa. Nyt pihatöiden kanssa pääseen huomattavasti helpommalla, vaikka multakuorman levitystä yms. nurmikon laittoa on ohjelmassa ihan yllinkyllin.

Pientä lisähommaa ja mylläkkää tulee kesän aikana, myös siitä kun talo liitetään kunnalliseen vesijohtoverkkoon. Mutta onneksi tämä touhu tapahtuu talon toisella puolella, eikä lainkaan aittojen lähellä. Joten näyttely rauha on tältä osin turvattu.

Sellainen kutina on jo tässä vaiheessa että tämän vuotisesta tulee parempi näyttely kuin viime vuotisesta, kun asioita on jo kertaalleen harjoiteltu.

Talvikuvia

Tässä muutamia talvikuvia piha-alueesta ja aitoista. On jo tammikuu ja kohta puolin on aika aloittaa ensi kesän näyttelyn rakentelu. Tällä kertaa aikaa on hyvin ja niin kiire ei tule kuin viimevuonna. Näyttää siltä että teemme näyttelyn vielä tänäkin vuonna isän kanssa kahdestaan. Isän tuotanto on varsin laaja ja häneltä löytyy aika paljon sellaista mielenkiintoista mitä ei ole ollut koskaan esillä.

Teemaa emme ole vielä päättäneet mutta saattaa olla että liikumme aivan perusasioiden ympärillä kuten piirtämisessä, piirtämistaidossa ja sen harjoittelussa. Valmiin taidegrafiikan teoksen taustalta löytyy usein varsin paljon raakaa piirtämistyötä ja kynän kanssa puurtamista. Tätä harvemmin esitellään näyttelyissä, joitain harvoja museonäyttelyitä lukuunottamatta, siksi ajattelimme että tavallisen näyttelyvieraan kannalta voisi olla kiinnostavaa päästä kurkistamaan kaikkeen siihen mitä taiteen taustalta löytyy...

Kuvia neljä päivää ennen avajaisia

Torniaitan lattian petsausta apuvoimien kera.



Sateenkaaren juurelta löytyy kultaa... tai ainakin marjapensas.



Puutarhan puolella on niitetty, kitketty, huollettu pensaita, kaivettu ojaa jne.



Santeri punamullittaa talon viimeisiä seinämetrejä 110% teholla tässä Kristiina ottamassa kuvassa.



Kristiina näyttää miten imurilla tehdään ihmeitä vaikka aitassa olisi kahdenkymmen vuoden pölyt ja muurahaisen munat.

Tasan kaksi viikkoa avajaisiin

Pienten aittojen takana on vielä aikalailla harvennettavaa ryteikköä. En ota asiasta liikaa paineita vaan hukin täällä tunnin-pari kerrallaan iltajumppana ennen saunaa. Jos saan perattua, siistittyä aittojen takapusikot edes kohtulliselta etäistyydeltä, niin sekin on hyvä. Tätä projektia voi jatkaa vaikka syksyyn asti, sillä ryteikköä riittää...


Vanha piikain aitta alias Simon aitta on saanut punamultaa pintaansa.


Kolme pienintä aittaa näyttävät nyt tältä.


Nikkaroin kyltit tienposki-kuntoon tänä aamuna. Tämän vuotisen näyttelyn kaikki tienvarsiopasteet ovat tässä. Ehkä ensi vuonna on paremmin varaa hommata muutama isompi lisää.


Kaluaitta alkaa olla jo ulkopäin lähes näyttelykunnossa. Pientä viimeistelyä ja teosten ripustukset sisälle, niin hyvä tulee.

Taideaittojen miljöö näytti tältä 12.5

Pihapiiri on tämän näköinen. Kuva on otettu paripäivää sitten keskiviikkona 12.5.Pieniä aittoja on kolme ja isompia kaksi. Yhteensä noin reilu 50 metriä näyttelyseinää.Kerrosaitta ja Torniaitta ovat isoimmat aitoista. Torniaitan sisällä kaivataan pientä siivousta, Muuten tila on ok. Seinillä on vielä edellisen näyttelyn myyntimerkkejä, ajalta joskus viime vuosituhannella. Kylläpä aika juoksee nopeasti. Ei ihme että välillä hengästyttää kun yrittää pysyä perässä.

Keskellä pihaa on iso halkaistujen puiden pino joka pitäisi pilkkoa klapeiksi ennen näyttelyä.