Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaluaitta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaluaitta. Näytä kaikki tekstit

22.6.2015

Kaluaitan ulkoasu kehkeytyy

Tänään on valmistunut kuvassa olevan kaluaitan ulkoinen "koristelu" ja myös taulujen ripustus sisälle. Myös piikain aitan ripustus Simo Hannulan teosten osalta on lähes valmis. Tästä on hyvä jatkaa huomenna ison torniaitan kanssa, kun Juan Antonio Muro ja Eeva Tervala tulevat teoksineen paikalle. Pertti Summan ja Elina Tammiranta-Summan teokset ovat jo kerrosaitassa, eli ripustusurakka on kohta puolivälissä. 

Kaluaitan esineiden esillelaittoon meni jostain syystä tänä vuonna reilusti aikaa. Mutta valmista tuli ja onhan tässä vielä muutamia päiviä aikaa aittaa koristaa, jos siltä tuntuu.    

15.6.2015

Kaksi viikkoa avajaisiin

Aika rientää nopeasti. On enää kaksi viikkoa avajaisiin. Onneksi kaikki järjestelyt ovat sujuneet jouhevasti vaikka olen tänä vuonna olen ollut todella kiireinen ateljeessa. Yritän saada aikaan ehjän sarjan teoksia jotka tulevat esille kalu-aittaan. Yleensä olen ollut teosteni kanssa valmiina jo hyvissä ajoin keväällä mutta tällä kertaa minulle näyttää käyvän kuten niin monille taiteilijoille tuppaa käymään näyttelyn alla, eli viimeistelyä tehdään vielä siinä vaiheessa kun teoksen roikkuvat jo seinillä.

Onneksi joku sentään osaan ottaa rennosti vaikka mikä olisi. Topi on löytänyt uuden nukkumapaikan keinutuolista. Vaikka "myyrämestarilla" on jo ikää reilut 12v, niin se hyppää kevyesti tämän kaltaisiin keinutuoleihin kun sille tuulelle sattuu.

29.7.2013

Yhteenveto 2013 näyttelystä

Näyttely on ohi. Homma on ns. paketissa tältä vuodelta. Tämä näyttely oli kaiken kaikkiaan kymmenes laatuaan ja neljäs peräkkäinen lähivuosina. Ensimmäiset näyttelyt aitoissa pidettiin 1993-98 jonka jälkeen oli taukoa vuoteen 2010 asti jolloin homma pyörähti uudelleen käyntiin. Jonkinlainen juhlavuosi oli siis kyseessä. Kymmenen näyttelyä ja kaksikymmentä vuotta takana. Juhlaa ei tosin sen kummemmin liputettu. Pidettiin vain näyttely niinkuin ennenkin. Ja yritettiin tehdä mahdollisimman hyvä esitys, jonne kesä-sammattilaisten, paikkakuntakaisten, ohikulkijoiden ja muiden matkaajien on mukava piipahtaa. Tässä mielestäni onnistuttiin jälleen kerran ihan hyvin. 

Näyttely keräsi kehuja. Joka päivä jotkut kiittelivät hyvästä näyttelystä, kokoonpanolla Simo ja Pekka Hannula, Martti Anttila ja Mauno Mecklin. Koska paikkakunnalla on muitakin näyttelyitä ja erityisesti lähistöllä Miinan Mökissä eritasoisia taiteen harrastajien ja käsityöläisten lyhyitä näyttelyitä, niin olemme tehneet tietoisen päätöksen tarjota jotain erilaista.  Eli käytännössä Taideaitoilla on ollut esillä vain ammatikseen taidetta tekevienns. matrikkelitaiteilijoiden tai Suomen Taiteilijaseuraan kuuluvien taiteilijoiden teoksia. 

Kun joku näyttelyvieras kehui Taideaittojen pärjäävän hienosti verrattaessa isoihin kesänäyttelytapahtumiin, niin jäin miettimään hieman asiaa. Itse asiassa tämä näyttely ei ole samassa kategoriassa isojen kanssa. Taideaitat on oikeastaan laajennettu ateljee näyttely, mikä tuo näyttelyyn ihan oman rennon kotoisan fiiliksen. Pientä taiteellista luomistyötä tehdään näyttelyn ohessa. Arki pyörii ja ihmiset otetaan vastaan niinkuin kylään tulevat vieraat. Tämä on ollut tärkeää. Kun paikka on hieman syrjässä ja tänne täytyy oikein varta vasten poiketa, niin on hyvä  jos jokainen, joka tänne tiensä löytää, tuntee itsensä tervetulleeksi. 

Näyttelyä on kehuttu myös sopivan kompaktiksi, näyttelyksi jossa ei tarvitse itseään väsyttää kilometrien kävelyllä liiallisen tarjonnan seassa. taideaittojen anti on palautteen perusteella ollut sopivan runsas, niin että taiteen nälkä on tullut hyvin tyydytetyksi. Tällä kertaa varsinaisessa näyttelyssä oli vajaat 68 teosta ja lisäksi grafiikan aitassa 120-150 teosta, joten nähtävää kyllä riitti ison näyttelyn verran. 

Kesään mahtui pientä kommellusta ja kaikenlaista ylimääräistä säätämistä. Ensin avajaisten alla savustettiin ampiaisia ulos aitoista. Siten hätisteltiin täytetyn pöllön avulla rastaita Torniaitasta, jonne ne tuppasivat tulemaan yöaikaan sotkemaan tilaa jätöksillään. Kerran unohdin aamulla poistaa linnunpelätin-pöllön näyttelytilasta, mikä aiheutti pientä hämmästystä eräälle näyttelyvieraalle, jolle "pöllöteoksen idea ei avautunut". 

Eräänä päivänä tielaitos aiheutti päänvaivaa ja ylimääräistä soittelua, kun sen toimesta oli kerätty kaikki opasteet pois, vaikka niille oli anottu (ja saatu) asianmukainen väliaikaisten opasteiden lupa Ely-keskuksesta. Selityksenä oli että "pojat keräsivät ne pois, koska yleensä 95% kylteistä on luvattomia".  Kyltit palautettiin paikoilleen pahoittelujen kera. 

Kun jo ensimmäisenä viikoloppuna kolme vierasta kopautti päänsä aitan oviaukossa matalaan yläkarmiin, niin otin tavaksi varoitella vieraita matalista ovista Itsekin pamautin pääni jo kerran näyttelyn ripustusvaiheessa.  

Pientä ongelmaa oli julisteiden kanssa, jotka eivät kestäneet kovin hyvin sadetta. Ja tästä syystä niitä joutui vaihtelemaan sinne tänne iltahommina näyttelyn aikana. 

Paikallislehdet Länsi-Uusimaa, Ykkös-Lohja ja Ykkössanomat kirjoittivat näyttelystä jutut, mikä toi paikalle osaltaan yleisöä.

Säät olivat suosiolliset. Vain parina-kolmena päivänä sade hieman haittasi näyttelyn pyörittämistä. Sopivasti pilvipoutaa koko heinäkuu. Väkeä kävi nyt selvästi enemmän kuin sateisena viime kesänä, vaikka tavoite 500 vierasta jäi saavuttamatta. 

Myynti oli aika varovaista. Jotenkin tuntui että jatkuva uutisointi lamasta ja taantumasta ja huonoista talousnäkymistä teki ilmapiiristä jotenkin odottavan. Ja taidehankinnat eivät ole ensimmäisenä mielessä silloin kun tulevaisuus mietityttää. 

Mutta mikä jäi päällimmäiseksi mieleen tältä kesältä? Hieman kaksijakoinen olo ja ehkä myös väsynytkin olo. Toisaalta oli mukava tavata ihmisiä, keskustella teoksista, kuulla kommentteja ja saada palautetta. Mutta toisaalta taas oma kesä menee aika tarkkaan näyttelyn järjestelyissä, eikä oikein ole aikaa piipahdella itse muissa kesäsuomen tapahtumissa tai vain lomailla. Näyttelyn pyörittäminen ja valvonta ei ole lomaa. Vaikka sitä yrittäisi ottaa rennosti, niin se ei oikein onnistu.  Tämä on ihan oma kuvionsa, jossa päivät sujuvat 'valmiina palvelemaan asenteella' tiettyjen rutiinien mukaan. 

Ehkä jatkossa voisin muutamina päivinä yrittää järjestää näyttelyn valvontaan apua, jotta olisin vapaampi liikkumaan.  Ensi kesän kokonaisuus ja kuvio on vielä täysin auki. Nyt on vielä edessä tämän näyttelyn purku, jonka jälkeen pientä huilia. Mietin sitten syksymmällä mitä ensi kesänä tapahtuu ja millä kokoonpanolla vuoden 2014 näyttely toteutetaan. 

7.7.2012

TaideAitat - näyttelyn historia

TaideAitat - kesänäyttelyn lyhyt historia

Isäni Simo Hannula muutti Sammatiin vuonna 1983 ja hankki pienen "Maulan papan syytinki mökkinä" tunnetun maapaikan.  Vuonna 1940 rakennettu "rintamamies tyyppinen" pieni rakennus laajennettiin ateljeetaloksi ja paikalle siirrettiin ensimmäinen aitta isän syntymäkodin Hannulan maalaistalon pihalta Keski-Suomesta Konginkankaan Liimattalan kylästä. 

Kyseessä oli Piikain Aittana tunnettu pieni ulkorakennus, jota käytettiin aikanaan mm. Hannulan maatilan palvelusväen kesä-asuntona. Ikää Piikain Aitalla noin puolen toista sataa vuotta, mahdollisesti jopa reilut 200-vuotta, sillä Keski-Suomeen Hannulaan jäi toinen vastaavanlainen rakennus, josta löytyy merkinnät 1790-luvulta. Täyttä varmuuta Piikain Aitan iästä ei kuitenkaan ole. (Piikain Aittaa kutsutaan välillä myös Simon Aitaksi, koska siinä esitellään nyt kesänäyttelyissä Simo Hannulan tuotannon eri puolia.)

Seuraavaksi paikalle siirrettiin kerralla kolme aittaa vuosina 1987-88. Keski-Suomesta Hannulasta saapui vielä toinen kaksikerroksinen aittarakennus vuodelta 1885. Alunpitäen tämä rakennus oli palvellut maatilan "vaate-aittana". Nykyisin aittaa kutsutaan Kerrosaitaksi ja vain sen alakerta on näyttelykäytössä jyrkkien portaiden takia. Kerrosaitan viereen pystytettiin satavuotias vanha riihi. Sen isä osti lähistöltä Sammatista Aarne ja Vieno Heinoselta. Vuonna 1995 riihen katolle rakennettiin lasi-ikkunallinen pieni torni, jotta valo pääsisi paremmin rakennuksen sisälle. Tästä syystä rakennusta kutsutaan Torniaitaksi.  Kolmas 1987-88 siirretyistä aitoista oli pieni Kaluaitaksi ristitty rakennus. Myös tämä reilut satavuotias rakennus siirrettiin paikalle Sammatista, Lammin Talon suunnasta. Aitta on koristeltu erilaisin työkaluin, kauhoin ym tarvekaluin. 

Ajatus jokavuotisten kesänäyttelyiden pitämisestä aitoissa syntyi 1993, jolloin järjestettiin kokeiluluontoisesti ensimmäinen näyttely. "Taidetta Wanhoissa Aitoissa" pari-kolme viikkoisten kesänäyttelyiden saaman hyvän vastaanoton innoittamana vuonna 1995 aittoihin asennettiin spottivalaisimet ja seuraavana vuonna paikalle veistettiin (Ratilainen) kattoikkunalliseksi näyttelytilaksi vielä yksi, viides aitta vanhan mallin mukaan. Aittaa koristaa pieni vellikello, josta aitan nimi "KelloAitta".

Näyttelyissä oli yleensä mukana jokin vieraileva käsityöläinen tai taiteilija, kuten nukketaiteilija Raija Puonti ja Sammattilainen käsityöläinen Pirkko Heikkilä Ryijyineen. Vuonna 1998 näyttelytoiminta kuitenkin loppui isän, Simo Hannulan väsyttyä jokavuotisiin järjestelyihin. 

Kahdentoista vuoden tauon jälkeen näyttelytoiminta on lähtenyt jälleen käyntiin Pekka Hannulan toimesta ja TaideAitat nimisenä, heinäkuisena neljä viikkoisena tapahtumana ajanmukaisine Facebook-ryhmineen ja blogeineen. Toiminta jatkuu alkuperäisen idean kaltaisena, joskin vierailevat taiteilijat ovat jatkossa lähinnä kuvataiteilijoita.

Vuonna 2013 on näyttelyn perustamisen 20v -juhlavuosi tai tauon jälkeen neljäs näyttely ja kaikenkaikkiaan kymmenes aittanäyttely.

Kommentit ja muistikuvat 90-luvun näyttelyistä ovat tervetulleita.

26.7.2011

Näyttelykuvia 2011

Tässä hieman kuvia tämän vuotisesta näyttelystä "Hulvatonta menoa - kaikki mitä ikinä haluat tietää piirtämisestä". Kehuja on tullut aika paljon näyttelyn sisällöstä ja piirtämisteeman monipuolisesta esittämisestä.


Torniaitassa saa hyvän käsityksen siitä millainen on piirtäjän kokoelämän mittainen tie, miten paljon vuosia kuluu että hyvä piirrustustaito saadaan hankituksi. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes Simo Hannula vaikka lahjoja on ollut. Piirtämismatka alkaa kun Simo aloittaa 14-vuotiaana ABC-piirrustuskoulun ja jatkuu eri koulujen, Taideakatemian ja


itsenäisen taiteilijan uran etsiskelyn ja oman tyylin löytymisen kautta läpi aktiivisten työskentelyvuosien eläkkeelle asti. Vaikka taipumuksia on ja motivaatiokin on ollut piirtämisen oppimiseen kova, niin noin seitsämän vuotta menee että piirtämistaito on erittäin hyvällä tasolla. Ja näin tietysti opettajien valvonnassa. Jos vastaavan taidon hankkii itsekseen koulujen ja ammattimaisen opetuksen ulkopuolella niin sanoisin että asioiden omaksumiseen menee useita vuosia kauemmin.
Ja sitten kun taito on kovalla työllä hankittu, on se "unohdettava", jätettävä taka-alalle ja yritettävä löytää itsensänäköinen omintakeinen tekemisen meininki. Tämä ei aina ole kovin helppoa ja eriasteinen etsiminen voi jatkuu usein läpi elämän.


Kerrosaitassa teemaa syvennetään kurkistamalla "kulisseihin", Pekka Hannulan ideoihin, luonnoksiin ja erilaisiin ajatuksiin joita löytyy teosten taustalta. Yleensä näyttelyissä on esillä vain lopputuotos, ei sitä kehityskaarta mikä on johtanut kyseiseen ratkaisuun.




Kaluaitassa piirtämistä lähestytään kokonaan toisesta suunnasta. "Näköisyys" ja perinteinen piirtämistaito unohdetaan ja piirtämisetä tulee meditaatiota, jumppaa ja henkinen harjoite. Ekspandismiksi nimetty ajatus on herättänyt paljon mielenkiintoa näytelyvieraiden keskuudessa ja erityisesti aiheeseen liittyvästä piirrosjumpasta on kyselty usein.




Pienessä piikain aitassa on esillä Simo Hannulan Exlibriksiä, joista useat ovat tulleet palkituiksi eri foorumeilla koti- ja ulkomailla.


Kelloaitasta on tehty "kauppa-aitta" josta teoksia on voinut ostaa heti mukaan koko näyttelyn ajan.

16.6.2010

Tasan kaksi viikkoa avajaisiin


Pienten aittojen takana on vielä aikalailla harvennettavaa ryteikköä. En ota asiasta liikaa paineita vaan hukin täällä tunnin-pari kerrallaan iltajumppana ennen saunaa. Jos saan perattua, siistittyä aittojen takapusikot edes kohtulliselta etäistyydeltä, niin sekin on hyvä. Tätä projektia voi jatkaa vaikka syksyyn asti, sillä ryteikköä riittää...


Vanha piikain aitta alias Simon aitta on saanut punamultaa pintaansa.


Kolme pienintä aittaa näyttävät nyt tältä.


Nikkaroin kyltit tienposki-kuntoon tänä aamuna. Tämän vuotisen näyttelyn kaikki tienvarsiopasteet ovat tässä. Ehkä ensi vuonna on paremmin varaa hommata muutama isompi lisää.


Kaluaitta alkaa olla jo ulkopäin lähes näyttelykunnossa. Pientä viimeistelyä ja teosten ripustukset sisälle, niin hyvä tulee.