Siivekkäitä aitoissa

Tänään päivä alkoi torniaitan siivouksella. Yllättävän paljon sinne oli kertynyt talven aikana kaikenlaista roskaa. Kuollut kirjosieppokin löytyi nurkasta. Aitan katossa oleva lasinen valotorni on hieman hämäävä linnuille. Jos siivekäitä eksyy aitan sisälle niin aika helposti ne jäävät valotorniin pöyrimään ja turhaan yrittämään sitä kautta ulos. Mikään ei ole niin vaarallinen kuin hyvä idea jos se on se ainoa idea ilman vaihtoehtoja.

Lisäksi Torniaitassa on tuore linnunpesä, jossa munien haudonta on paraikaa menossa. Hätääntynyt emo jäi valotorniin tarkkailemaan siivoustouhujani ja myöhemmin päivällä alkanutta taulujen ripustamista. Yritin ottaa tästä hautojasta kuvan tätä blogikirjoitusta varten, mutta se ei oikein pitänyt kameran kanssa tehdyistä lähentely yrityksistäni ja livahti aina valotorniin odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Saas nähdä miten lintuperheen munista kuoriutuva piipittävä elämä lähtee sujumaan kaikkine ruokintoineen ja lentoharjoituksineen kun näyttely pyörähtää käyntiin ja ihmisiä alkaa rampata aitassa. Pesä on myös rakennettu niin että poikaset todennäköisesti hyppäävät mieluummin gallerian puolelle kuin ahtautuvat hirren päältä ulos. Nakkasin taulut Torniaitan seinille aivan ensimmäiseksi ja laitoin oven lukkoon. Koetan turvata emolle hieman rauhaa ennen kuin tohina alkaa.

Eikä tämä ole ainoa pesä aitoissa. Myös kerrosaitan hirren raossa hautoo joku vikkelä siipinen pieniä muniaan. Viime vuonna riesana ampiaisia tänä vuonna ilona lintuja.

Näyttelypaikka kehkeytyy

Eilen illalla sain piha-alueiden siistimisen päätökseen tai ainakin siihen vaiheeseen että pystyin siirtymään näyttelyn varsinaiseen rakentamiseen. Käytännössä tämä tarkoitti kalusteiden kantamista paikalle, teltan pystytystä ja talvivarastoinnin "tuhojen" siistimisiä. Puutarhatuoleissa esimerkiksi on kummalliset naulat jotka pakkasen tai jonkin ihme miniatyyrimaisen routimisen takia työntyvät aina ulos puunsisästä. Tällä kertaa en tyytynyt naulaaman niitä paikoilleen vaan vaihdoin innokkaimmat kurkistelijat ruuveihin. Nähtäväksi jää pysyvätkö ensitalvena aloillaan.

Tänään olen laitanut viimeisiä sähköposteja, kipaissut Espoon suunnasta hakemassa printteriä ja kiinnitellyt hieman julisteita siinä sivussa. Toivottavasti ei iltaa kohden ala satamaan, niin saan kalusteet asennettua paikoilleen ja ehkä myös nikkaroitua lisäpenkin.

Ovimikko

Tänään oli hieman hiljaisempi päivä. Vain muutamia pieniä ryhmiä piipahti näyttelyssä. Näköjään päivien vilkkautta ei voi yhtään ennustaa. Toisinaan perjantai on arkipivistä vilkkain tänään jostain syystä hiljaisin.

Vaan eipä huolta hiljaisuudesta. Tällaisina päivinä voi pikkuisen puuhastella ja nakertaa vaikka tällaisen aitan oven aukipysymistä varmistavan ovimikon. Huomenna taas päivä uusi ja luvattu on sopivaa näyttelysäätä.

Näyttely lähestyy puoliväliä ja täytyy myöntää että tämä kesä on ollut selkeästi sateista viimekesää parempi näyttelyn pyörittämisen kannalta. Ja myös vieraille mukavampi pilvipoudassa pujahdella aittoihin.

Puhdetöitä

Näyttelyn pyörittämisen ohessa olen tehnyt hieman puhdetöitä. Alkuviikon väkeä on ollut liikkeellä aika harvakseltaan. Ja jostain mystisestä syystä näyttelyyn tulijat ilmaantuvat paikalle usein samoihin aikoihin, niin että väliin aittoja kiertää useampia pieniä ryhmiä ja välillä taas on useita tunteja jolloin ketään ei käy paikalla. Tämmoisten joutohetkien ratoksi olen ottanut tavaksi tehdä samalla jotain hyödyllistä. Se on mukavampaa kuin pikkaisen puuduttava istuminen näyttelyn "toimistossa"  eli telttakatoksessa. Talon vinttikamarin vanhojen ikkunanpokien kunnostus on ollut juuri sopivaa puuhaa tähän tarkoitukseen.  Se kun on muutenkin aikaa vievää hommaa ja hitaasti tekeminen ikäänkuin kuuluu asiaan.

Näyttely on saanut päivittäin kehuja. Kokonaisuutta on pidettu onnistuneena. Eilinen perjantai oli jo hieman vilkkaampi ja varmaan myös tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina kävijöitä saapuu.  Näin toivon.

Kymmenen päivää avajaisiin

Niin se vaan on että kaikista "hyvissä ajoissa aloittamisista" huolimatta kiire tulee tänäkin vuonna. Torniaitan katon laitto viivästyi ensin timpurin takia ja sitten lisää viime viikkoisten sateiden takia. Viime perjantaina tilanne oli tämä.

Onneksi tänään ei satanut ja homma saatiin vietyä päätökseen. Illan siivoilin sotkuja ja kuuntelin hyttysten ininää. Noita pieniä veren imijöitä tuntuu olevan nyt liikenteessä poikkeuksellisen runsaasti. Toivottavasti häviävät heinäkuun myötä.

Huomenna on laitettava liikettä nivusiin ja sipaistava punamultaa Torniaitan pintaan. Samantien voisi vetää keittomaalia useamman kerroksen niin ettei aitoille tarvitse tehdä muutamaan vuoteen yhtään mitään, ainakaan ulkopuolelta. Torniaitan sisus pitäisi maalata, kun tänä vuonna taidan vain paikkamaalailla sieltä missä on eniten tarvetta. Muuten aitat ovat nyt kaikin puolin kunnossa.

Ajatus on että jo juhannuksen tienoilla voisin aloittaa ripustuksen. Tähän touhuun varaan ainakin viikon sillä isän vanha ABC-piirrustus kouluun liittyvä materiaali on hieman haasteellista laittaa esille, kun emme halua ottaa isoja kehystys kuluja. Joten kaikenlaista lasilaatikon nikkarointia piisaa varmasti aivan avajaisiin asti. Tai sitten materiaalista syntyy jonkin sortin installaatio torniaitan korkeaan tilaan.

Aitan kengitys

Torniaitan kengitys alkaa olla valmis. Homma olikin selvästi hankalampi mitä alussa näytti. Onneksi työ on nyt takana. Kirvesmiehellä oli tämän kanssa ihan mukavasti päänvaivaa. Vanhat kulmalaudat saavat toistaiseksi jäädä paikalleen vaikka tässä takakulmassa lauta jääkin hieman vajaaksi. Kattohuopa pitäisi vielä uusia, mutta se työ saa odottaa kevääseen ja talven yli mennään paikkausten turvin.

Syysaskareita

Tässä tässä muutama kuva meneillään olevista kunnostuksista. Kerrosaitan katto oli niin huonossa kunnossa ettei muu auta kuin laittaa se kokonaan uusiksi. Kunnostuksen ajakohdan kanssa oli pientä sovittelua kirvesmiehen aikatauluihin ja sadepäiviin, mutta onneksi työ on nyt hyvässä vauhdissa. Yläkerta ei ollut tämän kesän näyttelyssä avoinna, joten näyttelytila kasvaa ensikesäksi. Toinen vaihtoehto on laittaa yläkertaan kesävieraille aittakortteeri.

Pari alahirttä menee myös uusiksi. Pienessä kuvassa on torniaitan takanurkka, joka on painunut liikaa. Vasat kiinnittyvät vaihdettavaan hirteen, joten lattia pitää purkaa. Ei taida homma muutoin onnistua. Yllättävän paljon hommaa muutaman hirrentakia. Katollekin täytyy tehdä vielä jotain, vähintään pientä paikkausta. Painuneen kulman takia huovat ovat menneet hieman ruttuun ja katto ei ole täysin vesitiivis.

Kerrosaitan lipan alla löytyy aitan rakennusvuosi 1885, eli ihan mukavan ikäinen rakennus.

Kuvia neljä päivää ennen avajaisia

Torniaitan lattian petsausta apuvoimien kera.



Sateenkaaren juurelta löytyy kultaa... tai ainakin marjapensas.



Puutarhan puolella on niitetty, kitketty, huollettu pensaita, kaivettu ojaa jne.



Santeri punamullittaa talon viimeisiä seinämetrejä 110% teholla tässä Kristiina ottamassa kuvassa.



Kristiina näyttää miten imurilla tehdään ihmeitä vaikka aitassa olisi kahdenkymmen vuoden pölyt ja muurahaisen munat.

Viimeiset rutistukset ennen näyttelyn rakentamista

Huomenna yritän saada vaihtolavalle vielä loput purkuroskat ja sen jälkeen on ohjelmassa kokopäiväistä talonmaalaamista muutaman päivän ajan. Jos tällä viikolla pääsen eroon näistä raskaimmista niin hyvä on. Sitten voisin alkaa näyttelyn rakentamisen.


Ulkohuussin kaksireikäisen pöntöt paikoillaan. Vielä kansi puuttuu.

Talonmaalaus

Talon eteläseinä oli päässyt sen verran kehnoon kuntoon että osa laudoituksesta piti vaihtaa.



Sitten vaan punamultaa pintaan koko seinän matkalle ja ikkunahuolto. Vanha kuiva lauta imee maalia yllättävän paljon.

Myös pikkuhommaa riittää. Tässä menossa vanhan ulkohuussin alkuperäisten pytyn kansien kunnostus.

Neljä viikkoa avajaisiin

Pikkuaitan alahirsi on uusittu. Vielä punamultaa pintaan niin hyvä tulee.

Huonokuntoisia lautoja vaihdetaan takana olevasta liiteristä.
Avajaisiin on enää neljä viikkoa ja aika paljon on vielä tehtävä erilaisia kunnostuksia. Tässä voi tulla vielä todella kiire.

Pientä remontoivaa

Kerrosaitan portaan ovat päässeet pahasti hapertumaan, joten nikkarointia on luvassa. Aitalle sopisi nimeksi myös "videoaitta", koska tämä satavuotias rakennus sopii hyvin myös video tms. mediataiteen esittämiseen sisätilan hämäryyden vuoksi. Alkujaan aitta on palvellut vaateaittana.