Näyttelykuvia 2014

Tässä muutamia kuvia vuoden 2014 näyttelystä. Aiemmin on jo ollut puhetta näyttelyssä olevien taiteilijoiden työskentelyn erilaisista lähtökohdista, mikä tuottaa myös erilaista taidetta. 

Vanhassa piikainaitassa Simo Hannulan satiiria 1980-luvulta:

Kauha-aitassa Mika Törösen akvarelleja:

 

 Torniaitassa Pekka Hannulan kollaaseja:

Seija Sainion maalauksia, sekatekniikoita kerrosaitassa:

Puoliväli ylitetty

Viime viikkoa sävytti viranomaisten kanssa käyty hippa näyttelyn opasteista, hyvät säät ja hyvät palautteet näyttelystä ja erityisesti lauantaisesta piirtämisjumpasta. Ihmisiä on ollut liikkeellä ihan hyvin ja mikä mukavinta, myös sellaista väkeä jota TaideAitoilla ei ole aiemmin nähty. Oheisissa kuvissa on pari opastepuomia joita veistelin viimevuonna näyttelyalueelle kulkua ohjaamaan. Näitäkin on kyselty. Ne ovat kuitenkin "vain" puomeja, ovipönkiä, esteitä, suunnannäyttäjiä ja muita vastaavia.

Kaksi viikkoa on takana ja vielä on toiset kaksi viikkoa jäljellä. Tätä kolmatta näyttelyviikkoa näyttäisi ainakin näin alkuun sävyttävän jonkinlainen tikkahippa, sillä hullun kiihkeä käpytikka käy alvariinsa koputtelemassa talon päätyä, josta käyn sitä hätistelemässä. Toivotaan että nuo koputukset ovat vain alkutahdit mainiolle viikolle.

Ykkössanomien juttu piirtämisjumpasta

Ykkössanomissa 10.7. ollut juttu viime lauantain ensimmäisestä piirtämisjumpasta.

Piirtämisjumppaa tarjolla seuraavan kerran lauantaina 12.7. klo 14 alkaen ja tämän jälkeen 19.7. ja 26.7. samaan aikaan.

Tervetuloa mukaan.

Kylttihippaa

Sammatin teistä vastaava urakoitsija oli jälleen kerran käynyt keräämässä opasteeni pois tien varresta, vaikka ko. opasteille on anottu ja saatu asianmukaiset luvat Ely-keskuksesta. Tämä oli jo viides kesä peräkkäin kun luvalliset kyltit kerättättin pois. Joka kesä toistuu tämä sama näytelmä, jossa tieto ei jostain syystä kulje kylttilupia myöntävän viranomaisen ja lupia valvovan tiehoitajan välillä. Olo on hieman epätoivoinen tämän suhteen kun aina  homma menee pieleen. Lisäksi kun kylttejä joka kesä paiskotaan kuorma-auton lavoille ja roskakasoihin, joista ne sitten keräillään ja käydään takomassa takaisin paikoilleen, niin kyltin vääntyilevät ja kolhiintuvat. Jossain vaiheessa ne pitää uusia. Luultavasti joudun maksamaan ne ihan itse.

Lisäys: muutaman kyltin taakse olin kirjoittanut lupanumeron selkeästi näkyviin mikä osaltaan auttoi saamaan poistetut kyltit suht nopeasti takaisin paikoilleen jo samana päivänä.  

15.7. oli Helsingin Sanomissa asiasta mielipidekirjoitus, josta lisää Luovuksissa blogilla.

Erilaiset lähtökohdat tuottavat erilaista taidetta

Tämän vuoden näyttelyssä tulee konkreettisesti esille se miten taiteilijoiden erilaiset lähtökohdat tehdä taidetta, myös johtavat erilaisiin lopputuloksiin. Kun tekeminen perustuu havaintoon, joka pyritään muokkaamaan "kauniiksi", ehjäksi kokonaisuudeksi, niin lopputuloksena on jotain sen tapaista kuin näyttelyssä esillä olevat Mika Törösen akvarellit. Tämä havainnon tai todellisuuden "jäljittely" on oikeastaan aika klassinen ajatus taiteen tekemisestä. Tässä käsityksessä taiteen tehtävänä on tuottaa mielihyvää.

Seija Sainion töissä taas lähtökohtana on ollut jokin ajatus tai tunne jota teosten kautta on työstetty ja hahmoteltu. Tämä on hieman "Tolstoimainen" lähestymistapa taiteen tekoon, jossa taiteen tehtävänä on välittää arjesta ja tavallisesta elämästä nousevia tunteita, joista yleisöllä on mahdollista päästä osalliseksi teosten äärellä.

Isän Simo Hannulan 80-luvun satiiristen teosten tekoprosessi on jollain tapaa kirjallinen. Työt ovat kuin kertomuksia tai välähdyksiä vertauskuvallisista kohtauksista. Satiirinen teos on tyypillisesti kirjallinen tuote, jossa purevalla ivalla pilkataan inhimillisiä heikkouksia tai vaikka vallanpitäjiä. Tämä kirjallinen lähtökohta (tai satiirin perinne) näkyy myös näyttelyn teoksissa.   

Itselläni taas työskentely on prosessi tai matka joka kuljetaan ja jonka alussa ei tiedä mitä lopussa syntyy. Yksi askel johtaa toiseen ja toinen kolmanteen ja niin edelleen. Lähtökohtana on ongelmanratkonta tai "visuaalinen suduko" jota "pelaan" ja joka johtaa johonkin lopputulokseen. Taide on siis omansalainen arvoitus jonka äärellä olen.

Toiveena on että yleisö saa kiinni näistä lähtökohdista, siitä että eriliset taidekäsitykset ja asenteet tekemisen taustalla synnyttävät myös hyvin erilaista taidetta. Kuvassa yksityiskohta Simo Hannulan etsauksesta "Taivaallinen ja maallinen tanssi" vuodelta 1987.

Tervetuloa näyttelyyn. Vielä ehtii hyvin, aikaa on tasan 19 päivää. 

Ensimmäinen viikko takana, kolme jäljellä

Ensimmäinen näyttelyviikko on nyt takana ja alkupäivien tunnelmat ovat olleet hyvät. Ihmisiä on ollut liikkeellä, Simon satiiri on kiinnostanut ja myös esillä olevien taiteilijoiden neljä erilaista lähestymistapaa taiteen tekemiseen. Lauantaisin pidettävät piirrosjumpat ovat myös herättäneet kiinnostusta ja niistä on kyselty päivittäin. Jos jumppaamista haluaa kokeilla niin kannattaa vain tulla paikalle jumpan aikaan ja heittäytyä vain mukaan piirtämisen maailmaan. Kokemuksesta saattaa muodostua innostava silmiä avaava elämys, kuten eräälle viime lauantain piirrosjumppaajalle, joka löysi saman piirtämisen tai luovuuden ilon jota oli kokenut joskus lapsena reilusti 40 vuotta sitten.

Tästä on hyvä jatkaa. Sääkin tuntuu tällä viikolla olevan suosiollinen.

Piirtämisjumppa kiinnostaa

Lauantaisin järjestettävä piirtämisjumppa herättää kiinnostusta ja siitä kysellään päivittäin. Eilen nämä jumppatuokiot alkoivat ja ensimmäisiltä jumppaajilta saatu palaute oli hyvää.

Jumpassa on kyse siitä että piirtämisen maailmaan (ja siihen mitä taiteilija työskennellessään ajattelee) otetaan tuntumaa erilaisten piirrosharjoitteiden kautta. Piirtimillä, liiduilla, kynillä leikitään ja etsitään sitä samaa luovuuden iloa jota tunnettiin joskus lapsena.  Jouko Turkka puhui muistaakseni joskus ns. "piirrustuksen opettajista", jotka tulevat pyytämättä paikalle neuvoineen ja pilaavat ihmisten luovuuden kertomalla kuinka asiat pitää oikeaoppisesti tehdä. Tätä ilonpilaamista ei piirrosjumpassa tapahdu, sillä virheitä ei ole, eikä mitään valmista tai esittävää synny, vaan etenemme harjoitteesta toiseen ja keskitymme tekemisen iloon. Ollaan kuten ohjatulla aerobic-, tai muulla jumppatunnilla, mutta nyt emme rääkkää kroppaa vaan haastamme näkemistä ja ajattelua ja yritämme saada vikuroivaa piirtäjän kättämme tottelemaan.

Näyttelyn aikana heinäkuussa vielä kolmena lauantaina 12.7. ja 19.7. sekä 26.7.  on piirrosjumppaa tarjolla halukkaille klo 14 alkaen.

Piirtämisjumpasta lisää. 

Ylimääräinen piirrosjumppa kolmannella näyttelyviikolla

Länsi-Uusimaa lehdessä 7.7. ollut artikkeli ensimmäisestä piirtämisjumpasta

Ykkössanomien juttu piirrosjumpasta 10.7. lehdessä

Piirrosjumppasali ateljeessa

Järjestin tänään lauantaisia piirtämisjumppia varten "jumppasalia" ateljeen puolelle. Ison pöydän ääreen mahtuu nyt itseni lisäksi kymmenkunta piirtäjää. 

Tänä kesänä näyttelyn aikana järjestetetään siis neljänä heinäkuun lauantaina piirrosjumppia, joissa sovelletaan hauskasti taiteen tekemiseen liittyviä piirrosharjoituksia. Jumppaamiset eivät edellytä ns. piirtämistaitoa, riittää että kynä pysyy kädessä. Aivan pienille lapsille piirtämisharjoitteet eivät sovellu sillä jonkin sortin keskittymiskykyä tarvitaan. 

Kaikki välineet löytyvät paikalta.  Jumppapäivät ovat 5.7, 12.7, 19.7 ja 26.7. Ja piirtämisrieha alkaa klo 14 aikaan ja jatkuu niin kauan kuin innokkaita piirtäjiä riittää.

Jumppaaminen on maksutonta, joskin pientä vapaaehtoista maksua materiaaleista toivotaan.

Näyttelyn arki on alkanut

Näyttelyn avajaiset pidettiin eilen sunnuntaina pienellä viiveellä tihkusateisessa kesäsäässä. Sää on ehkä se suurin yksittäinen tekijä joka vaikuttaa Taideaittojen kaltaisten luonnonhelmassa pidettyjen kesänäyttelyiden toimintaan. Eilen kahvi katettiin sään takia sisälle ateljeen puolelle ja ihmisiä oli liikkeelle säästä huolimatta ihan mukavasti. Aitoissa on myös kunnolliset spotti valaisimet tai kattoikkuna/valotorni ratkaisut, joten niissä näkee hyvin katsella teoksia pilvisemmalläkin säällä. Eli säästä huolimatta avajaiset sujuivat hyvin.

Pientä harmaata kosteutta on ilmassa myös tänään maanantaina, mutta ihmisiä on silti ollut liikkeellä aittoja kiertämässä. Eli ihan hyvältä näyttää kaikki taas tässä vaiheessa. Touhu, tohina, kaikenlaiset järjestelyt ja muut juoksemiset ovat nyt vaihtuneet hieman rauhallisemmin sujuvaksi näyttelyn pyörittämisen arjeksi. Kakkua jäi hieman eilisestä joten sitä on tarjolla jos sattuu paikalle kun näyttelyn valvojien kahvihampaita kolottaa.

Lehtijuttu Länsi-Uusimaa lehdessä

Perjantain Länsi-Uusimaa lehdessä 27.6.2014 ollut juttu näyttelystä.

K16 varoituskyltti varoittaa vanhempia hämmennyksestä ja puritaaneja taidemielipahasta

Laitoin tälläisen K16 varoituskyltin Simon reippaan satiirisia teoksia esittelevän aitan ovelle. Kylttiä tehdessäni tosin ajattelin että varoitus sopii paremmin ehkä aikuisille mielensäpahoittajille kuin lapsille. Lapset eivät ehkä ole Simon irvailuista moksiskaan. Pipon kiristyminen taitaa liittyä lähinnä aikuisten ajatuksiin siitä että oma elämäntyyli ja käsitys maailmanmenosta on juuri se oikea.

Oli miten oli, niin aitan sisällön suhteen on luvassa mielenkiintoinen kesä monen kirjavinen kommentteineen.