Neljä viikkoa avajaisiin

Vielä vajaa kuukausi aikaa avajaisiin ja kaikki näyttää hyvältä tässä vaiheessa. Isossa torni-aitassa on linnunpesä, joten jätän sen siivoamisen aivan viimeiseksi. Sama juttu tapahtui myös viime vuonna. Täytyy nyt olla sen verran tarkkana ja seurata tilannetta, niin että kun tämä pesue on kuoriutunut ja poissa pesästä niin otan pesän heti pois hirren päältä jotta siivekkäät eivät innostu pyöräyttämään toista pesuetta heti perään, kuten viime vuonna.

Siivekkäitä aitoissa

Tänään päivä alkoi torniaitan siivouksella. Yllättävän paljon sinne oli kertynyt talven aikana kaikenlaista roskaa. Kuollut kirjosieppokin löytyi nurkasta. Aitan katossa oleva lasinen valotorni on hieman hämäävä linnuille. Jos siivekäitä eksyy aitan sisälle niin aika helposti ne jäävät valotorniin pöyrimään ja turhaan yrittämään sitä kautta ulos. Mikään ei ole niin vaarallinen kuin hyvä idea jos se on se ainoa idea ilman vaihtoehtoja.

Lisäksi Torniaitassa on tuore linnunpesä, jossa munien haudonta on paraikaa menossa. Hätääntynyt emo jäi valotorniin tarkkailemaan siivoustouhujani ja myöhemmin päivällä alkanutta taulujen ripustamista. Yritin ottaa tästä hautojasta kuvan tätä blogikirjoitusta varten, mutta se ei oikein pitänyt kameran kanssa tehdyistä lähentely yrityksistäni ja livahti aina valotorniin odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Saas nähdä miten lintuperheen munista kuoriutuva piipittävä elämä lähtee sujumaan kaikkine ruokintoineen ja lentoharjoituksineen kun näyttely pyörähtää käyntiin ja ihmisiä alkaa rampata aitassa. Pesä on myös rakennettu niin että poikaset todennäköisesti hyppäävät mieluummin gallerian puolelle kuin ahtautuvat hirren päältä ulos. Nakkasin taulut Torniaitan seinille aivan ensimmäiseksi ja laitoin oven lukkoon. Koetan turvata emolle hieman rauhaa ennen kuin tohina alkaa.

Eikä tämä ole ainoa pesä aitoissa. Myös kerrosaitan hirren raossa hautoo joku vikkelä siipinen pieniä muniaan. Viime vuonna riesana ampiaisia tänä vuonna ilona lintuja.