Yhteenveto 2013 näyttelystä

Näyttely on ohi. Homma on ns. paketissa tältä vuodelta. Tämä näyttely oli kaiken kaikkiaan kymmenes laatuaan ja neljäs peräkkäinen lähivuosina. Ensimmäiset näyttelyt aitoissa pidettiin 1993-98 jonka jälkeen oli taukoa vuoteen 2010 asti jolloin homma pyörähti uudelleen käyntiin. Jonkinlainen juhlavuosi oli siis kyseessä. Kymmenen näyttelyä ja kaksikymmentä vuotta takana. Juhlaa ei tosin sen kummemmin liputettu. Pidettiin vain näyttely niinkuin ennenkin. Ja yritettiin tehdä mahdollisimman hyvä esitys, jonne kesä-sammattilaisten, paikkakuntakaisten, ohikulkijoiden ja muiden matkaajien on mukava piipahtaa. Tässä mielestäni onnistuttiin jälleen kerran ihan hyvin. 

Näyttely keräsi kehuja. Joka päivä jotkut kiittelivät hyvästä näyttelystä, kokoonpanolla Simo ja Pekka Hannula, Martti Anttila ja Mauno Mecklin. Koska paikkakunnalla on muitakin näyttelyitä ja erityisesti lähistöllä Miinan Mökissä eritasoisia taiteen harrastajien ja käsityöläisten lyhyitä näyttelyitä, niin olemme tehneet tietoisen päätöksen tarjota jotain erilaista.  Eli käytännössä Taideaitoilla on ollut esillä vain ammatikseen taidetta tekevienns. matrikkelitaiteilijoiden tai Suomen Taiteilijaseuraan kuuluvien taiteilijoiden teoksia. 

Kun joku näyttelyvieras kehui Taideaittojen pärjäävän hienosti verrattaessa isoihin kesänäyttelytapahtumiin, niin jäin miettimään hieman asiaa. Itse asiassa tämä näyttely ei ole samassa kategoriassa isojen kanssa. Taideaitat on oikeastaan laajennettu ateljee näyttely, mikä tuo näyttelyyn ihan oman rennon kotoisan fiiliksen. Pientä taiteellista luomistyötä tehdään näyttelyn ohessa. Arki pyörii ja ihmiset otetaan vastaan niinkuin kylään tulevat vieraat. Tämä on ollut tärkeää. Kun paikka on hieman syrjässä ja tänne täytyy oikein varta vasten poiketa, niin on hyvä  jos jokainen, joka tänne tiensä löytää, tuntee itsensä tervetulleeksi. 

Näyttelyä on kehuttu myös sopivan kompaktiksi, näyttelyksi jossa ei tarvitse itseään väsyttää kilometrien kävelyllä liiallisen tarjonnan seassa. taideaittojen anti on palautteen perusteella ollut sopivan runsas, niin että taiteen nälkä on tullut hyvin tyydytetyksi. Tällä kertaa varsinaisessa näyttelyssä oli vajaat 68 teosta ja lisäksi grafiikan aitassa 120-150 teosta, joten nähtävää kyllä riitti ison näyttelyn verran. 

Kesään mahtui pientä kommellusta ja kaikenlaista ylimääräistä säätämistä. Ensin avajaisten alla savustettiin ampiaisia ulos aitoista. Siten hätisteltiin täytetyn pöllön avulla rastaita Torniaitasta, jonne ne tuppasivat tulemaan yöaikaan sotkemaan tilaa jätöksillään. Kerran unohdin aamulla poistaa linnunpelätin-pöllön näyttelytilasta, mikä aiheutti pientä hämmästystä eräälle näyttelyvieraalle, jolle "pöllöteoksen idea ei avautunut". 

Eräänä päivänä tielaitos aiheutti päänvaivaa ja ylimääräistä soittelua, kun sen toimesta oli kerätty kaikki opasteet pois, vaikka niille oli anottu (ja saatu) asianmukainen väliaikaisten opasteiden lupa Ely-keskuksesta. Selityksenä oli että "pojat keräsivät ne pois, koska yleensä 95% kylteistä on luvattomia".  Kyltit palautettiin paikoilleen pahoittelujen kera. 

Kun jo ensimmäisenä viikoloppuna kolme vierasta kopautti päänsä aitan oviaukossa matalaan yläkarmiin, niin otin tavaksi varoitella vieraita matalista ovista Itsekin pamautin pääni jo kerran näyttelyn ripustusvaiheessa.  

Pientä ongelmaa oli julisteiden kanssa, jotka eivät kestäneet kovin hyvin sadetta. Ja tästä syystä niitä joutui vaihtelemaan sinne tänne iltahommina näyttelyn aikana. 

Paikallislehdet Länsi-Uusimaa, Ykkös-Lohja ja Ykkössanomat kirjoittivat näyttelystä jutut, mikä toi paikalle osaltaan yleisöä.

Säät olivat suosiolliset. Vain parina-kolmena päivänä sade hieman haittasi näyttelyn pyörittämistä. Sopivasti pilvipoutaa koko heinäkuu. Väkeä kävi nyt selvästi enemmän kuin sateisena viime kesänä, vaikka tavoite 500 vierasta jäi saavuttamatta. 

Myynti oli aika varovaista. Jotenkin tuntui että jatkuva uutisointi lamasta ja taantumasta ja huonoista talousnäkymistä teki ilmapiiristä jotenkin odottavan. Ja taidehankinnat eivät ole ensimmäisenä mielessä silloin kun tulevaisuus mietityttää. 

Mutta mikä jäi päällimmäiseksi mieleen tältä kesältä? Hieman kaksijakoinen olo ja ehkä myös väsynytkin olo. Toisaalta oli mukava tavata ihmisiä, keskustella teoksista, kuulla kommentteja ja saada palautetta. Mutta toisaalta taas oma kesä menee aika tarkkaan näyttelyn järjestelyissä, eikä oikein ole aikaa piipahdella itse muissa kesäsuomen tapahtumissa tai vain lomailla. Näyttelyn pyörittäminen ja valvonta ei ole lomaa. Vaikka sitä yrittäisi ottaa rennosti, niin se ei oikein onnistu.  Tämä on ihan oma kuvionsa, jossa päivät sujuvat 'valmiina palvelemaan asenteella' tiettyjen rutiinien mukaan. 

Ehkä jatkossa voisin muutamina päivinä yrittää järjestää näyttelyn valvontaan apua, jotta olisin vapaampi liikkumaan.  Ensi kesän kokonaisuus ja kuvio on vielä täysin auki. Nyt on vielä edessä tämän näyttelyn purku, jonka jälkeen pientä huilia. Mietin sitten syksymmällä mitä ensi kesänä tapahtuu ja millä kokoonpanolla vuoden 2014 näyttely toteutetaan. 

Näyttelykuvia 2013

Kaluaitassa oli esillä Martti Anttila matkakuvia Intiasta, jotka hän kuvasi viime talvena.

Kerrosaitassa oli esillä taidemaalari Mauno Mecklin. Maisemia Suomesta ja Italiasta.

Torniaitassa Pekka Hannulan kollaaseja tehtynä paperista ja erilaisista esineistä. Esillä oli myös taidegrtafiikkaa.  Torniaitan lasisesta valotornista suodattuva valo on hieno.

Piikain aitassa oli mm. Simo Hannulan 1970-luvun maalauksia, joita ei ole ollut missään esillä yli 30-vuoteen.  

Viimeiset kolme päivää

Kuukauden näyttelyaika tuntuu pitkältä, mutta nopeasti reilut neljä viikkoa näköjään hujahtaa. Huomenna on perjantai ja edessä tämänvuotisen näyttelyn viimeinen viikonloppu. Säät ovat olleet koko näyttelyn ajan suosiolliset ja ilmeisesti pouta jatkuu yli viikonvaihteen, joten sen suhteen ihan hyvältä näyttää.

Vielä siis ehtii näyttelyn näkemään. Ja myös näyttelypaikan, joka on poikkeuksellinen. Näyttely, miljöö ja aitat gallerioina. Kokonaisuus on kirvoittanut jälleen kerran paljon positiivista palautetta.  Tasan kolme päivää jäljellä. Tervetuloa.

Viimeinen viikko alkaa

Sunnuntai on nyt illassa ja takana suht vilkas näyttelypäivä. Näyttely kerää kehuja, mikä tuntuu hyvältä. Jotkut ovat tulleet vielä toistamiseen ja tuoneet naapureitaan ja ystäviään mukanaan. Näin pari porukkaa myös tänään. Kovasti myös aitoista kysellään, mistä ne ovat paikalle tulleet ja miten vanhoja ne ovat jne. Tällä blogilla aittojen tarina löytyy infosivulta olevasta linkistä. Infosivulla on myös linkki sivulle josta löytyy lähiseudun muita paikkoja ja tapahtumia.

Huomenna on maanantai ja näyttelyaikaa on jäljellä tasan viikko.

Kahdeksan päivää enää

Päivä meni rauhallisissa merkeissä. Naapurista Paikkari performancen tilaisuudesta kantautui pitkin päivää rytmikästä esitysten taustapuhinaa, kummallista kilkettä ja rummun kumahduksia, joiden tahdissa oli hyvä veistellä uutta opastetta näyttelyaluetta rajaamaan.
Ihan hyvä päivä tämäkin. Huomenna on ihan tavallinen sunnuntai ilman sen kummempia happeningejä. Sääennustekin lupaa sopivasti hieman viileähköä pilvipoutaa huomiselle ja myös alkuviikon päiville. Eli juuri oikeanlaista näyttelysäätä. Liian viileää helletouhuihin mutta ihanteellista näyttelyille. Tasan kahdeksan näyttelypäivää jäljellä.

Yhdeksän näyttelypäivää jäljellä, lauantaina 20.7 aitat avoinna klo 18 asti

Lähellä näyttelypaikan vessaa autotallirakennuksen päädyssä kasvaa iäkäs koivu. Sen tyvessä komeilee mustanpuhuva pakurikääpä. Kiistanalaista superfoodia. Latinalaiselta nimeltään Inonotus obliquus. Sitäkin voi samalla ihmetellä kun piipahtaa TaideAitat 2013 näyttelyssä joka on vielä tasan yhdeksän päivää avoinna.

Tänään sade teki pientä kiusaa, mutta aitoilla kävi siitäkin huolimatta todellisia vedenpitäviä taiteen ystäviä.

Huomenna lauantaina 20.7 ei ole aukiolon kanssa kovin tarkkaa, ollaan auki varmaan klo 18 asti tai niin kauan kun tarvis, jotta halukkaat Paikkari Performanceen (liput vain 5€) osallistuvat ehtivät halutessaan myös tänne naapuriin aitoille. Laitakaa koneet käyntiin ja painakaa poljinta. Keulat kohti Sammattia.

Kymmenen päivää jäljellä

Tänään oli pilvinen näyttelysää, mikä on ollut harvinaista tänä kesänä.  Sadettakin tuli mutta onneksi se alkoi vasta päivän päätyttyä viiden jälkeen, sovivasti heti kun olin saanut laitettua aittojen ovet lukkoon.

Ihan vilkas päivä harmaudesta huolimatta ja myös mielenkiintoinen. Oli useita hyviä keskusteluja näyttelyvieraiden kanssa. Ja ihmisiltä oppii aina jotain uutta, kuten vaikka sen että suomessa on 17 erilaista sinisiipi perhosta tai sen että ampiaiset pureksivat puuta pesänsä rakennusaineeksi, vaikka eivät mitään varsinaisia puuntuhoajia olekkaan. Näyttelyn loppukiri on alkamassa. Tasan kymmenen näyttelypäivää jäljellä. Vielä ehtii aitoilla piipahtaa.

Ovimikko

Tänään oli hieman hiljaisempi päivä. Vain muutamia pieniä ryhmiä piipahti näyttelyssä. Näköjään päivien vilkkautta ei voi yhtään ennustaa. Toisinaan perjantai on arkipivistä vilkkain tänään jostain syystä hiljaisin.

Vaan eipä huolta hiljaisuudesta. Tällaisina päivinä voi pikkuisen puuhastella ja nakertaa vaikka tällaisen aitan oven aukipysymistä varmistavan ovimikon. Huomenna taas päivä uusi ja luvattu on sopivaa näyttelysäätä.

Näyttely lähestyy puoliväliä ja täytyy myöntää että tämä kesä on ollut selkeästi sateista viimekesää parempi näyttelyn pyörittämisen kannalta. Ja myös vieraille mukavampi pilvipoudassa pujahdella aittoihin.

Vapise Salmela, Sammatti rules!

Tänään Hesarissa oli Harri Mäcklinin kirjoittama varsin tyly arvio suomen suosituimman kesänäyttelyn Taidekeskus Salmelan tarjonnasta: "Salmelasta tuli toritaidekauppa".  Arvio pitää mielestäni hyvin paikkansa. Esillä on jotain samansuuntaista kuin aiempinakin vuosina joina olen käynyt paikalla pettymässä antiin. Jatkossa en enää Salmelaan mene.

Onneksi suomesta löytyy myös näyttelyitä, jotka voivat yllättää positiivisesti laatutietoisen taiteenystävän tarjonnallaan. Tähän mennessä tulleen hyvän palautteen perusteella rohkenen väittää että tämän kesäinen TaideAitat on tasokas näyttely. Kiiltokuvia täältä on turha hakea, eivätkä taidekentän muoti-ilmiöt tai taidesijoitusasiantuntijoiden naistenlehdissä suosittelemat "nyt nousussa olevat" taiteilijat kuulu meidän ohjelmistoon. Konserttimusiikin sijaan näyttelyvieraita viihdyttää pihalla pari räkättirastasta ja tuulessa humisevat haavat. Ja "kahvilasta" saa kahvia aivan ilmaiseksi, jos sattuu paikalle samaan aikaan kun näyttelynpitäjän kahvihammasta kolottaa.

Miksi ihmeessä hyvät ihmiset menette sankoin joukoin Salmelaan pettymään ja rahojanne tuhlaamaan pääsymaksuihin ja toritaiteeseen kun Sammattissa saatte katsella viimesen päälle taidetta täysin ilmaiseksi?

Kuva Torniaitasta tämän vuotisesta näyttelystä. Sammatti rules! Tulossa naapuriin Paikkari performance ja Taidenavetta, muutama kilometri Karjalohjalle päin, on tänään avattu kolmeksi viikoksi.

Tunkeilijoita näyttelyssä

Ampiaisten lisäksi linnut ovat aiheuttaneet pientä päänvaivaa. Ison torniatan rakenteissa on jossain kulmassa pieni linnun mentävä aukko jota yöaikaan käytetään ahkerasti. Sinänsä ihan mukava että myös linnut tutustuvat taiteeseen. Harmia vain aiheutuu kun visertäjillä on tapana kirjoittaa vieraskirjaan  puumerkit paskomalla. Ja muutenkin ne tutkivat teoksia ärsyttävästi nokkatuntumalla ja pudotelevat sitten kommettejaan näkemästään sinne tänne.

Koska haluan aloittaa näyttelypäivät muulla tavalla kuin siivoamalla jätöksiä, niin laitoin tällaisen täytetyn pöllön yöksi torniaittan pienelle ikkunalle yövartijan virkaa toimittamaan. Ja näin muutaman päivän kokemuksen perusteella voin kertoa että pöllön läsnäolo on saanut yövierailut loppumaan. 

Vielä vajaat neljä viikkoa näyttelyaikaa ja aurinko paistaa. Alku on ollut ihan hyvä. Huomenna tulee ilmeisesti Ykköslohjaan ja ylihuomenna toiseen pieneen paikallislehteen pienet jutut näyttelystä.